”Mutta
viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan
valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois
haudalta. Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen
ruumista. Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi
heidän edessään säteilevissä vaatteissa. Ja he peljästyivät ja kumartuivat
kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: ’Miksi te etsitte elävää
kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa,
kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa…’” (Luuk.24).
Tiedotusvälineet kertovat meille
jokavuotiseen tapaan pääsiäisen juhlinnasta, erikoisesti Pyhällä Maalla.
Pyhiinvaeltajat etsiytyvät paikoille, joista Raamattu meille kertoo ja pyrkivät
samaistumaan Herramme kärsimystien kanssa mitä erilaisimmin tavoin. Kaukoidässä
jopa mennään niin pitkälle, että jotkin ihmiset antavat ristiinnaulita itsensä!
Mutta miten on selitettävissä kaikki tämä samaistuminen vain murto-osaan
Herramme elämää? Mikä oli ensimmäisten Herramme haudalla vierailevien kuulema
Sanoma?:
”Miksi
te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.
Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa…”
Me emme varmastikaan ole olleet
Galileassa Hänen eläessään, mutta me olemme lähes koko elämämme ajan olleet
mitä erilaisimmissa tilanteissa sanankuulossa, joten saman viestin pohjalla
kaikuu erityinen hämmästys meidänkin kohdallamme. Meitä ei totisesti ole
ohjeistettu menemään haudalle, koska Hän ei ole siellä! Tässä kohden olemme
tekemisissä todella syvällisen Totuuden ja vastakkainasettelun kanssa!
Juhlimastamme tapauksesta on jo
kulunut lähes kaksituhatta vuotta, mutta olemmeko oppineet läksymme, jos
juhlimme tapahtunutta hengellistä tosiasiaa vain kolme kertaa vuodessa, jouluna,
pääsiäisenä ja helluntaina? Hän ei totisesti ole enää haudassaan, ei
seimessään, eikä edes Jerusalemissa, minne tuhannet vuodesta toiseen rientävät ”kohtaamaan”
Hänet! Mitä Hän kaiken muun ohella sanoi aikanaan?
Jos meidän tarkoituksemme ei ole
etsiä Häntä mitä erilaisimmista maallisista paikoista, niin mistä sitten?
Halleluja, mitä vastaa meille Jumalan Sana ja millaisia tienviittoja se meille
tarjoaa?
”Ja
hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi
hänelle: ’Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina
etsineet sinua.’ Niin hän sanoi heille: ’Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä
oleman, mitkä minun Isäni ovat?’ Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa,
jonka hän heille puhui.” (Luuk.2).
”Mutta
Jeesus sanoi: ’Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten minä
menen pois hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt. Silloin te etsitte minua,
mutta ette löydä; ja missä minä olen, sinne te ette voi tulla.’ Niin juutalaiset
sanoivat keskenään: ’Minne tämä aikoo mennä, koska emme voi löytää häntä?’”
(Joh.7).
Ei ole mikään ihme, että Herramme
puhuu tällaisella tavalla ihmisille, joiden mielenkiinto on maallisissa
tapahtumissa ja maallisissa asioissa! Mihin perustuu kaiken salaisuus ja
Herramme kiitos siitä, että Isä on salannut kaiken tämän viisailta ja
ymmärtäväisiltä, ilmoittaen sen lapsenmielisille? Tässäkin kohden pätee ikuinen
Totuus:
”Ei
Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se
on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.’
Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä
edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä.” (Luuk.17).
Jumalan Valtakunta, Herra Jeesus
Kristus, Jumala paljastettuna, on siis piilossa Hänen omissaan! Selvittäkäämme siis
itsellemme mitä me etsimme ja mistä!
”Etsikää
Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä
on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon
Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö,
sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes.55).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti