”Vanhimpia
teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja
Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka
vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta,
vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan
sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne
tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä,
saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa
vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ’Jumala
on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.’” (1.Piet.5).
Olemme jo muutaman päivän ajan
kirjoittaneet ”hengellisestä armeijasta”, joka pääosin muodostuu ”kenraaleista”.
Tätä ajatusta monikaan ei ole rohjennut edes päästää ajatuksiinsa. Mitä tarkoittaa
tuo kirjoittaja puhuessaan tällaista? Olet kai kuullut ainakin lapsena
kertomuksen kuninkaasta ja hänen uudesta puvustansa? En ole koskaan kuullut
kenenkään suhtautuvan kielteisesti tuohon satuun, koska se niin elävällä
tavalla luo kuvan ihmisten turhamaisuudesta. Tarvittiin tuolloin pieni lapsi
avoimine silmineen paljastamaan totuus huudahtamalla, että kuningashan on
alasti!
Nyt emme tämän tutkistelun
perusteella puhu alastomuudesta sinänsä, vaan kuvitelluista korkean tason
armeijan pukineista! Kuinka moni ei ole tullut milloinkaan hämmästelleeksi sitä
seikkaa, että miten Puusepän Pojan perustama ”hengellinen armeija” voi koostua
sellaisesta määrästä hengellisiä kenraaleita, everstejä ja majureita, jotka
käyvät jatkuvaa kiistaa kannatuksestaan ja arvoasemastaan!
Miksi niin harva on tullut
ihmetelleeksi tällaisen järjestelmän ristiriitaisuutta, koska Puusepän Pojan
armeijassa vallitsevat aivan omat jumalalliset lakinsa, jotka eivät missään
tapauksessa eikä missään muodossa salli tällaista määrää korkeita nimityksiä,
vaan kysymystemme vastaus sisältyy mitä selväpiirteisimmin juuri lainaamaamme
sanankohtaan. Kysymys ei voi olla muusta kuin itse tehosteisista, oman mielen
luomista mielikuvista ja nimityksistä!
”…kaitkaa
teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan
tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina
halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina…”
Millaiseen voitontavoitteluun ja
pakkoon johtaakaan jo oman luonteensa perusteella sydämen halu toimia
korkea-arvoisena hallitsijana ja esimiehenä! Nämä itse luodut univormut ja
kauluslaatat ovat siis verrattavissa kuninkaan uuteen pukuun, joiden lävitse
näkevät vain lapsenmieliset, aidot uskovaiset! Mistä sellainen uskottavuus ja
petoksen laajuus? Puhuimme itse tehdystä ja omasta luomuksesta, mutta mistä on
peräisin kaikki tuo luova, petollinen voima? Voi hyvänen aika, tarjolla on
maailman laajin muotikuvasto ja kaavamallisto, joita tarjotaan jokaiselle
halukkaalle samalta taholta, josta meille todistaa Ilmestyskirjan kolmas luku:
”Sillä
sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä
tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja
alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua,
että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä
alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että
näkisit…”
Millaisella riemulla täyttääkään sydämeni
ajatus Puusepän Pojasta ja Hänen sotajoukostaan! Maailmasta ei taida löytyä
suurempaa petosta kuin ”kaikenlaisten kenraalien” ja kaltaistensa tuominen
tämän aidosti hengellisen joukon piiriin! ”Ei
herroina halliten!” Mihin on sydämemme halu?
”Niin
myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me
olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme
velvolliset tekemään.’” (Luuk.17).
”Te
puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä
olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän
jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin
teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi
eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette
autuaat, jos te sen teette.” (Joh.13).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti