Maailman onnellisin kansa?

Viimeaikaisimmat tutkimustulokset ovat aikaansaaneet aivan erikoisia tuntemuksia sisimmässäni. Osaltaan tunnen mielihyvää, toisaalta jonkinlaista omantunnon kolkuttelua, koska jo pidemmän aikaa olen ollut jonkinasteisessa kapinassa vallitsevien olosuhteiden johdosta. Mieleeni palaavat jälleen kerran Afrikassa viettämäni viikot ja niiden suoman kokemuksen viesti: ”Lähes jokainen meistä suomalaisista on kuin lottovoittaja verrattuna kohtaamiini afrikkalaisiin!”

Lähes huonolla omallatunnolla totean jälleen kerran, kaiken kapinoinnin ohella, että olen todella kiitollinen suomalaiseksi syntymiseni johdosta, mutta en ole itsessäni aivan varma siitä, että jos minulla olisi ollut valinnanmahdollisuus… olisinkohan sittenkään valinnut juuri tätä ajankohtaa elettäväkseni? Tämä kaikki on toki jopa aivan tyhjänomaista pohdintaa, koska kaiken kokemani perusteella olemassaoloni tarkoitus perustuu juuri tähän ajankohtaan! Mutta mitä todella on onni josta puhutaan, ja onko valittu sana ollenkaan todenmukainen? Miksi minä kutsuisin kaikkea antamalla aivan uudenlaisen otsikon? ”Maailman parhaissa olosuhteissa elävä kansa!”

”Maailman onnellisin kansa?” Mihin aivan huomaamattomasti vie jo Afrikan-matkani aikaansaama toteamus? ”Kuin lottovoittajia!” Eli jos tahdomme olla todella rehellisiä, mittaamme aivan tottumuksesta ja huomaamattamme kaikkea rahalla! Me olemme maailmanlaajuisesti hyvinvointivaltio vailla vertaansa, kaukana mannerlaattojen liikkeistä, lujalla kalliolla. (?). Ettemme vain olisi tuudittautuneet aivan vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen vertailemalla olemassaoloamme aivan väärällä tavalla ja vääriin kohteisiin? On vain Yksi Kallio, joka on suonut ja suo oikeanlaisen turvallisuuden ja suojan!

”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.” (1.Kor.10).

Meillä on siis Kallio, joka on täysin riippumaton mannerlaattojen liikkeistä! Itse asiassa kaikki horjuu ja vapisee tässä ajassa, koko maailman ollessa synnin aiheuttamissa synnytystuskissa, jotka kylläkin löytävät tiensä tähänkin ”lintukotoon”. Siitä on jo pidemmän aikaa ollut selviä merkkejä. Olisiko parempi olla nostamatta esiin näitä asioita? Ei todellakaan, koska elämme valmistautumisen ajassa, emmekä saa jäädä ilman asianmukaisia varoituksia. Rakentakaamme siis elämämme ajoissa jo esiin tuomallemme Kalliolle, joka pitää huolen hengellisestä janostamme, mikä taas estää juomasta vääristä paikoista:

”…söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.”

Mikä vielä on merkille pantavaa? ”Söivät samaa hengellistä ruokaa!” Kuinka onnellinen kansa me olemmekaan kaiken hengellisen tietoisuutemme johdosta, mutta mitä olemme tehneet kaiken sen suhteen menneinä aikoina, ja juuri nyt teemme?

”Minä puhuin sinulle onnesi päivinä. Sinä vastasit: 'En tahdo kuulla.' Tämä on ollut sinun tapasi nuoruudestasi asti: et ole kuullut minun ääntäni.” (Jer.22).

Ilman että olisi tapahtunut mitään suurempaa pahaa, olemme ”onnellisena kansana” puskeneet läpi harmaiden kivien vääränlaisessa itsetietoisuudessa, vääränlaisessa onnellisuuden tunteessa! Vaikka olemme monella tapaa kieltäytyneet kuulemasta, on Jumalan Armo silti ollut kansamme kanssa!

Mikä on siis Korkeimman Onnellisuustohtorin sanoma ja lääke niin sieluillemme kuin kehoillemmekin?:

”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (Ps.73).