Minkä Jumala on valmistanut! 3

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” (1.Kor.2).

Oi, millaisen etuoikeuden Herramme onkaan suonut meille niin seurakuntana kuin yksittäisinä henkilöinäkin! Kaikesta kokemastamme ihmisten aiheuttamasta vääryydestä huolimatta säilyy jumalallinen koskemattomuutemme niin Herramme kuin ihmistenkin edessä!

Kuuntelin juuri vuosikymmenien takaista puhettani, jonka innoittajana oli paikkakunnallamme pidetty puolustusvoimien pienimuotoinen paraati. Ajatukseni menivät erilaisiin sotilasarvoihin ja niiden oikeuttamiin asemiin. Mieleeni tulivat samanaikaisesti kaikki kokemukseni uskonelämässä, joka sekin on tietynlaista asepalvelusta.

”Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?” (Job.6).

”Kuka tekee koskaan sotapalvelusta omalla kustannuksellaan?” (1.Kor.9).

Millaisena näenkään hengellisin silmin sen armeijan, jonka parissa olen viettänyt koko nuoruuden- ja aikuisaikani jonkinasteisena ”alempiarvoisena johtajana”! Millainen on tämä hengellinen paraatijoukko verrattuna aivan tavalliseen maalliseen armeijan osastoon tai ryhmittymään? Tuskin uskon silmiäni seuratessani tätä paraatia torin laitamilta ja pyökkien varjosta! Soittokunta jo itsessään on aivan erityislaatuinen, sillä siinä on vain suuria patarumpuja hakkaavia rumpaleita ja melkoinen määrä suurimpia mahdollisia torvia, joita puhaltavat posket pullollaan aivan omanlaisensa ”torvet”. Ja mikä erikoisinta, jokainen näyttää olevan pukeutumisensa ja kauluslaattojensa perusteella kenraali!

Tuollainen määrä musikaalisia kenraaleja! Mutta hämmästykseni on aivan rajaton siirtäessäni katseeni itse paraatijoukkoihin. Jokaisella koppalakki ja kenraalin univormu ja kauluslaatat! Voiko tämä todella olla totta? Kyllä, kyllä, uskonelämäni aikana olen joutunut jatkuvasti todistamaan vastaavanlaisten paraatien olemassaoloa ajoittain tuskallista naurua pidätellen! Melkein jokainen kohtaamani saarnamies on saapunut luoksemme jonkinlaisessa ”hengellisen kenraalin univormussa”, esiintyen juuri arvonsa mukaisesti, komennellen ja ”kenraalin sauvalla” arvolaattojansa koputellen. Eikä tähän tarvita edes saarnamiestä, vaan lukemattomat rivikansalaisetkin ovat ottaneet mallia pelastusarmeijasta ommellen itselleen, jos ei aivan kenraalin, niin ainakin majurin asuja!

Onko tämä vain kirjoittajan kokemus? Ei kai sentään! Kyllä kenraalit ymmärtää pelastusarmeijassa, mutta normaalissa hengellisessä elämässä ei niinkään! Mitä luin tuossa vanhassa puheessani?:

”Älkää tehkö, niinkuin me tässä tänä päivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein, sillä te ette vielä ole päässeet lepoon ettekä siihen perintömaahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antava.” (5.Moos.12).

Kuinka moni näkeekään oikeutetuksi kenraaliksi itsensä nimittämisen aivan eilisen lainauksemme hengessä:

”Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.” (Saar.8).

Mitä sanoo Sana tässä yhteydessä näille kenraaleille ja meille jokaiselle varoitukseksi?:

”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme.” (Jaak.3).

Jos näin on opettajien suhteen, millainen tuomio odottaakaan itse leivottuja ”hengellisiä kenraaleja”! Ottakaamme siis vaarin vakiotekstistämme:

”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.”