Kenen tykönä olemme?

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt.11).

Vietämme juuri kevään suurta juhlaa ja luonto on jo alkanut pukeutua vihreään juhlapukuunsa, joka kertoo meille Tulevastakin Elämästä. Kaikki näkemämme merkit kertovat Hänestä, jonka tulemus on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin!

”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.” (Matt.24).

Mikä on se kutsu, joka kaikuu kaiken yläpuolella, vaikka se niin monelta jääkin havaitsematta?

”Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’” (Matt.25).

Elämme kaikenlaisen väärän informaation ja väärien uutisten maailmassa, jossa tarvitsemme todella tehokkaan suodattimen, jonka lävitse pääsee vain aito tieto ja se Sanoma, joka on meille tallennettuna Jumalan Sanassa. Mikä on tämä suodatin, joka erottaa kaiken väärän aidosta ja todellisesta?

”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.” (Joh.5).

Meillä voi siis olla oikeanlainen suodatin, mutta mitä teemme sen lävitse tulleella aineistolla? Mitä se saa meidät tekemään, miten toimimaan? Maailmanlaajuinen pasuunan ääni kuuluttaa:

”Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!”

Jumalan Sana puhuu viisaista ja tyhmistä neitseistä, jotka odottavat tämän sanoman kuulumista, mutta vain puolet näistä ovat käsittäneet todella mistä on kysymys! Koko kristillinen Elämä on jatkuvaa ja kokonaisvaltaista valmistautumista, joka päättyy vasta viimeisellä sydämenlyönnillämme! Aivan yhtä tärkeä, edellisen sanoman kanssa päällekkäinen sanoma sisältyy ensimmäiseen lainaukseemme tänä päivänä:

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”

Ilon, kevään juhlasta huolimatta, elämme todella surullisessa ja ahdistavassa ajassa, jossa kaikenlainen työhön ja elämään liittyvä rasitus ja ahkeroiminen kuormittavat olemustamme ennennäkemättömällä tavalla, niin ettei lainauksemme koskaan aikaisemmin ole ollut niin todellinen kuin juuri nyt, ennen Suuren Kesän koittamista! Me olemme todella raskautettuja kaikenlaisen ja ennennäkemättömän aikaansaamissa ”synnytystuskissa”. Me voimme vakuuttaa sivullisuuttamme kaiken tämän keskellä, mutta pelkkä ihmisenä oleminen hyvin pitkälti sitoo meidät kaikkeen tapahtuvaan, sillä minne pakenisimme kaikkea kohtaamaamme, minne menisimme? Älköön olko elämässämme totta se, mistä hetki sitten luimme:

”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.”

Pelkkä Sanan tutkiminen ja kaiken totena pitäminen ei siis riitä kuin vain jonkinlaiseen alkuun! Iankaikkisen Elämän omaaminen on totaalisesti riippuvainen juuri oikeaan paikkaan menemisestä, ja siksi kaikuu yleisen pasuunan äänen rinnalla yhä vielä Herramme hellä ja rakastava ääni:

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”

Yksinäisyyteemme kaikuu lohdullinen sanoma:

”Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani. Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16).