Täysin odottamatonta?

Jos tällaisilla ilmoilla on jokin merkitys, niin kirjoittajan kohdalla se on siinä, että kun ei jaksa oikeastaan mitään muuta kuin vain olla, eli istua olohuoneen leposohvassa melkein makuuasennossa tai pihanurkkauksen puutarhatuolissa, on todella aikaa ajatella elämää ja siihen liittyviä asioita.

Olohuoneen lämpötila on alkanut pysytellä kaikesta tuulettamisesta huolimatta lähellä kolmeakymmentä astetta. Voimavaroja on lähinnä vain kaiken pakollisen tekemiseen, eikä juuri ollenkaan tee mieli laittaa lämmintä ruokaa.

Mieleeni jäivät soimaan uutislähetysten yhteydessä erään asiantuntijan sanat, joita en ole kai koskaan aikaisemmin kuullut kenenkään suusta:

Eikö meidän olisi syytä varautua johonkin täysin odottamattomaan?

Onko oikeastaan maan päällä toista väestöryhmää uskovaisten ohella, jolle olisi suotu niin suuri määrä ennakkotietoa kaikesta tulevasta, mutta kuinka vakavasti nämä varoitukset ja tiedot on vastaanotettu?

Tässä maailmassa ei todellisuudessa ole mitään pysyvää ja sellaisella tavalla vakaata, mihin ihminen haluaisi tukeutua. Ihminen korjaa nyt oman kylvönsä satoa kohdatessaan jotakin aivan odottamatontakin. Mihin tämä odottamattomuus perustuu? Niin luonnolla kuin kaikella muullakin on oma lakinsa, jonka perusteella oikeastaan kaikki tapahtuu! Ihminen uskoo pystyvänsä hallitsemaan kaikkea itse luomillaan laeilla ja näkemyksillänsä, useimmiten kieltäytyen näkemästä todellisuutta, joka perustuu langenneen ihmiskunnan aikaansaamiin tekijöihin.

Seuraava sanankohta tulee mieleeni hyvin elävänä. Sillä on aivan oma, aikaan ja ajankohtaan sidottu merkityksensä, mutta omalla tavallaan se saa meidät ajattelemaan yleisiä linjauksia tässäkin ajassa. Sama henki on ollut vallalla kautta aikojen, ja tärkeintä meille on tiedostaa omassa ajassamme kaiken takana vaikuttavat voimat! Nyt on todellakin selvitettävä itsellensä, mikä on Jumalan kansan osa ja tehtävä tämän viimeisen ajan selvittelyissä.

”Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.’ Tähän loppuu kertomus. Minua, Danielia, peljättivät minun ajatukseni suuresti, ja minun kasvoni kalpenivat, ja minä kätkin asian sydämeeni.” (Dan 7).

Meidän kertomuksemme ei lopu aivan tähän. Mutta suuri kysymys kuuluu: Miten kaiken kokemamme ja näkemämme keskellä voimme antaa mielemme kiinnittyä sellaisella tavalla julistukseen ja sanomiin, jotka kuuluttavat ”Rauha, rauha, ei hätää mitään! Kyllä kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. Olkaa huoletta!”

Kirjoittaja ei saa mielestään tiettyjä asioita, etenkin vallitsevan kuumuuden  johdosta, ja hänen kohdallaan on totta sama kuin veljemme Danielin kohdalla:

”Minua, Danielia, peljättivät minun ajatukseni suuresti, ja minun kasvoni kalpenivat, ja minä kätkin asian sydämeeni.”

”Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: ’Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt.’ Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla; sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. Älä ole minusta kaukana…” (Ps.22).

Lue koko Psalmi niin et tunne itseäsi niin yksinäiseksi!

Onko elämälläni merkitys vain silloin, jos säännöllisesti kirjoitan uutta? Oletko jo lukenut kaikki blogini noin 1400 kirjoitusta???

Kiitos että muistatte minuakin rukouksin.