Etsikää Herraa!

”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.” (Jes.55).

En yksinkertaisesti voi mitään sille, että sielussani on eräänlainen levottomuus kaiken maailmassa nyt tapahtuvan johdosta. Kaikkein ahdistavinta taitaa olla useimpien uskonsuuntien entistä selvempi tyytyväisyys niiden sisällä vallitseviin olosuhteisiin, eikä juuri kukaan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta pyri kyseenalaistamaan yleisesti hyväksyttyä asennetta. Sitäkin pysäyttävämmältä tuntuu sitten kuulla jonkun vanhan julistajan suusta ajatus maailmallistumisesta, seurakunnallisesta kuolemasta ja suorastaan vääränlaisesta opetuksesta. Kukaan nuori ei taida edes nähdä perusteita tällaisten ajatusten esittämiselle, ja jos niitä olisikin hänen sisimmässään, hän ei rohkene avata suutansa!

Mikä sai koko maailman huokaamaan ja rukoilemaan Thaimaassa ahdinkoon joutuneiden nuorten puolesta? Oli kysymys todella ainutlaatuisesta ahdinkotilasta aivan maailmanlaatuisestikin ajatellen. Kirjoittaja itsekin rukoili moneen kertaan avun saamiseksi tässä kaukaisessa maassa synkkään ja pimeään luolaan suljettujen vapauttamiseksi. Jo pelkkä ajatus sai aikaan eräänlaista ahdistavaa ja henkeä ahdistavaa tunnetta koko kehossa!

Miksi on näin vain tällaisten erityistilanteiden kohdalla? Eikö meillä uskovaisina tulisi olla vieläkin suurempi hätä pelastumattomien ihmisen puolesta? Miksi todellakin lähes kaikkien hengellisten yhteisöjen keskuudesta on aito lähetysmieli lähes tyystin kadonnut kaikenlaisen sosiaalisen toiminnan taakse? Miten on tämänpäiväisen lainauksemme suhteen?

”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.”

Tuntuu suorastaan mahdottomalta, käsittämättömältä, missä määrin inhimillinen maailma ja ajattelu ovat vallanneet kristillisen seurakunnan, niin että Herran näkemykset ja ajatukset ovat kadonneet lukemattomien sosiaalisen elämän koukeroiden taakse. Sosiaalisessa toiminnassa ei toki ole sinänsä mitään pahaa eikä moitittavaa, mutta moitittavaa ja suorastaan kauhistuttavaa on se, kuinka ennen aivan pasuunana ja ukkosenjylinänä kaikunut viesti on lakannut kuulumasta niin yhteisöistä kuin yksittäisistäkin seurakunnan jäsenistä:

”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö…”

Thaimaassa oli akuutti hätätila, minkä tunnistamisessa ei tarvinnut ketään neuvoa! Jos ihmisellä on vain pisarakin jumalallista ymmärrystä, tulisi hänen käsittää millainen yleinen hätätila juuri nyt vallitsee kaikkialla maailmassa! Ihmisiä hoivataan monin mahdollisin tavoin sosiaalisella ja mielenterveydelliselläkin alalla, mutta minne on kadonnut jumalallinen hätähuuto tässä mitä kriittisimmässä ajassa Herran avun etsimiseksi ja saamiseksi? Kaikki ei totisesti ole hyvin, ja on totistakin enemmän totta se, mitä jotkut rohkenevat julkituoda niin omine kuin Raamatunkin sanoin:

”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.” (Ilm.3).

”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.”