Väärät istutukset!

”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” (Matt.15).

Millainen on pelto, josta ei pidetä lainkaan huolta? Miksi joskus, eikä vain joskus, vaan aika usein näyttää siltä, että hengellisen elämän pelto on kuin villi metsä, joka saa kasvaa ja kasvattaa melkein mitä tahansa? Näin ei totisesti kuitenkaan ole Jumalan pellon, kasvimaan suhteen! Siitä on poistettava kaikki sellainen istutus ja kasvu, mikä vain imee maasta voimaa ja häiritsee aitoa, alkuperäistä, hengellisesti istutettua! Aivan ensimmäiseksi on meille kuitenkin selvittävä, kenen asialla olemme!

”Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus. Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” (1.Kor.3).

Miten on sellaisella tavalla voinut ns. seurakunnalta kadota näky, joka Paavalilla oli seurakuntaa koskien? Me emme ole mitään pikkupalstaviljelijöitä, joilla on vapaus tehdä ja kasvattaa palstallaan mitä vain mieleen tulee! Me olemme tekemisissä Itse Jumalan ja Hänen iankaikkisen suunnitelmansa kanssa, joka jo ennen maailman perustamista loi pohjan ja suunnitelman kaikelle viljelystoiminnalle. Vain Hänen ohjelmansa mukainen kasvu on oikeutettua Hänen viljelysmaallansa, ja kaikki siitä poikkeava ei totisesti ole peräisin Hänestä ja Hänen viljelystyöntekijöistään! Kenen palvelijoita me todella olemme, minkä me suvaitsemme kasvavan Jumalamme pellolla, vai onko tärkeintä vain jonkinlainen, runsas ja omaa mieltämme innoittava kasvu? Mitä luemme lainauksessamme?:

”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.”

Kuinka ”jalomielisiä” me olemmekaan olleet Taivaallisen Puutarhurin palveluksessa, sääliessämme kaikenlaisten opintuulten mukanaan kuljettamien siementen kasvun tuloksena olevia, alkuperäisen kasvillisuuden tukahduttavia ohdakkeita ja muita sinänsä näyttäviä kasvustoja! Milloin meille todella selviää kaiken hyväksyntämme vihamielisyys Itse Jumalaa kohtaan, salliessamme kaikenlaisia poikkeuksia viljelysuunnitelmiin! Millaisen pelon ja vavistuksen tulisikaan vallata koko olemuksemme tajutessamme kuka kaiken väärän kasvun takana on!

”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?' Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt.' Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?' Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'” (Matt.13).

Mikä on tämän sanankohdan yksi perusopetuksista? Mikä on lusteen perusolemus? Miksi meidän ihmisenä ei sallita ryhtyä poistamaan sitä Herramme pellosta? Se kaikin puolin näyttää aivan oikealta viljalta siinä määrin, että se ulkonaisesti on melkein kuin oikeaa! Kuinka kauhistuttava ajatus – melkein! - Niin petollisen samankaltaista, että erottelun voivat suorittaa vain enkelit, niin kuin voimme lukea samasta luvusta hiukan myöhemmin! Lue koko luku!

”Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.”

Mitä tekemistä sokeudella on viljelyn kanssa? Mitä ovat kuopat hengellisen viljelyn alueella? Mikä olisi sen hämäävämpää ja syviä kuoppia omaavaa kuin lusteen kasvaminen aidon viljan seassa? Olisikohan tässä jälleen yksi kohta, joka selittää Herramme ajatusta siitä, kuinka kaikki väärä on niin samankaltaista oikean kanssa, että jos mahdollista, valitutkin eksytettäisiin! Joissakin ei herätä hämmästystä edes tiuhakasvuinen ohdakerypäs pellon keskellä!