Herra antoi ja Herra otti

”’Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.’ Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan.” (Job.1).

Tämä sanankohta alkoi soida toistuvasti mielessäni tänä aamuna. Olin eilen lääkärin vastaanotolla Keskussairaalassa. Kiitos Herralle, tutkimuksissa ei ollut ilmennyt mitään hälyttävää ja lääkäri oli hyvin sympaattinen ja huomasin jännittäneeni tätä käyntiä aivan turhan kovasti. On siis suuren kiitollisuuden aihe se, että lääkitystäni muutettiin vain vähäisesti ja jatkohoidot tapahtuvat suurimmaksi osaksi kotikaupungissani.

Suuri kiitollisuudenaihe on myöskin se, että säät alkavat ainakin hetkeksi lähestyä normaalia,  ja juuri nyt olohuoneen mittarin lukema on laskenut useamman asteen, ja parvekkeen ovesta tulee raikasta ilmaa melkein puoleen päivään asti!

Mitä voisimme sanoa päivän lainauksesta? Erityisellä tavalla esiin nousevat sanat:

”Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi!”

Sairastuessamme tai kohdatessamme epämieluisia asioita tuskailemme aivan käsittämättömällä tavalla yrittäen keksiä syytä kaikkeen osallemme tulleeseen, ikään kuin joku loukkaisi koskemattomuuttamme, jonka mielestämme olemme ansainneet! Me olemme mielestämme ansainneet jotakin parempaa ja syytämme lähimmäisiämme  ja Jumalaakin kaikesta mielestämme selvästi ansaitsemattomasta. Kuinka kiehtovana ja vakuuttavana kaikuukaan korvissamme ja mielessämme viesti, joka toistuu lukemattomia kertoja todellisenkin jumalanlapsen ”lohdutukseksi”. Se ei tule jostakin kaukaisesta kohteesta, vaan useimmiten hyvin läheltä! Se pyrkii olemaan lohdullinen ja syyllisyyskysymyksen ratkaiseva, jakaen viisautta, joka on peräisin pahuuden ja viisauden kaivosta, joka aukeni jo Eedenin puutarhassa Eevan kuunnellessa väärää selitystä Jumalan Sanasta. Ei ole ainoa lähde tässä maailmassa se, josta Herramme puhui, vaan Elävän Veden Virtojen ohella kumpuaa toinenkin virta, joka jokaiselta pisaraltaan on kuoleman virta ja lähde!

”Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: ’Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.’ Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?” (Job.2).

”Herra antoi… Otammehan vastaan Jumalalta…”

Mihin perustuu ongelmamme? Olemme aivan liiallisessa määrin unohtaneet, ettei kukaan meistä ole itsensä oma! (1.Kor.6:19). Myöskään me emme todellisuudessa omista mitään, vaan kaikki on ajallista lahjaa ja suotu käyttöömme elämän mahdollistamiseksi. Mitä sanoi jo Daavid aikanaan temppelin vihkimisen yhteydessä?

”Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys. Sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi. Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet. Sillä me olemme muukalaisia ja vieraita sinun edessäsi, niinkuin kaikki meidän isämmekin; niinkuin varjo ovat meidän päivämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna. Herra, meidän Jumalamme, kaikki tämä runsaus, jonka me olemme hankkineet rakentaaksemme temppelin sinulle, sinun pyhälle nimellesi, on sinun kädestäsi, ja sinun on kaikki tyynni.” (1.Aik.29).

Kuinka tarpeen onkaan vastaavanlainen tilaisuus meidänkin ajassamme, jossa olemme turmelleet lähes kaiken haltuumme uskotun aivan väärässä käsityksessä omistussuhteiden puoleen! Mikään ei ole omaamme!