Mikä sai Herramme sanomaan nämä sanat? Hän oli juuri
julistanut kuulijoillensa totuuden, jota nämä eivät olisi halunneet kuulla:
”Tämä kansa
kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan
he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.”
Mitä tekemistä on sokeudella kaiken tämän kanssa? Jo pelkän
Herramme näkemisen, Hänen tekemistensä ja opetustensa, olisi luullut avaavan
jokaisen silmät sille Totuudelle, jota Hän Valkeutena toi kansallensa, Itse
Totuutena. Miten luonnehtisimme tätä Totuutta tämänpäiväisten tekstiemme
valossa? Ihmiset voivat hengellisessä sokeudessaan kuvitella olevansa osa
Jumalan viljelysmaata, mutta kasvavat ja kasvattavat kaikkea muuta kuin sitä,
mikä jumalallinen tarkoitus on, eli kaikki heidän toimintansa on turhaa!
”Sillä me olemme
Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.”
(1.Kor.3).
Tarvitaan totisesti Pyhän Hengen apua näkemään oikealla
tavalla Jumalan maailman asiat kaikessa monipuolisuudessaan, mutta samalla
yksinkertaisuudessaan! Sama asia on kuin viljelysmaa ja rakennus! Kaikkein tärkeintä
on kuitenkin nähdä kaikessa vallitseva tärkeysjärjestys. Painopiste on
selvästikin sanalla ”Jumalan”, minkä
siirtäminen jonnekin muualle tekee kaikesta tekemisestä ja toiminnasta turhan, niin
kuin Herramme toteaa ihmisten sydänten todellisesta asenteesta:
”Tämä kansa
kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta
turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.”
Me emme siis Jumalan Valtakunnan alueella voi olla mitään
pienpalstaviljelijöitä, jotka itseään ja ajatuksiaan toteuttaen kasvattavat
kaikkea mahdollista kaalinpäistä ohdakkeisiin, jotka nekin omalla tavallaan
ovat hyvin näyttäviä. Tässä ei auta luja usko ja luottamuskaan Jumalan
olemassaoloon ja Hänen palvelemiseensa, jos motiivit eivät ole oikeat ja
sisälly Jumalan suunnitelmiin. Vain Hän tietää ja voi meille kertoa meille
kaiken tarvittavan Taivaaseen tähtäävän viljelemisen suhteen!
”Minä olen totinen
viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei
kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän
puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen
sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn
teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy
viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te
olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon
hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15).
Mikä on tässä sanankohdassa aina noussut ylimmäiseksi
ajatukseksi kuin tulisin kirjaimin silmieni ja sisimpäni edessä?
”Joka pysyy minussa
ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette
voi mitään tehdä.”
Onko ns. seurakunta milloinkaan ollut tehokkaampi ja omalla
tavallaan toimivampi kuin juuri tässä viimeisessä ajassa, kuuluttaen
erinomaisuuttaan kaiken tekemänsä ja toimittamansa suhteen, aivan kuten on
kirjoitettuna Laodikean seurakunnasta Ilmestyskirja 3 ?
”Minä tiedän sinun
tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava
sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut
enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja
ja köyhä ja sokea ja alaston.”
Ihminen ja seurakunta voivat kumpikin tehdä kaikenlaista
mielestään suurtakin, korostaen tekevänsä kaiken Herran nimessä, mutta kaikella
tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa, mitä Herra häneltä
odottaa!
”Joka pysyy minussa
ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette
voi mitään tehdä.”
Ratkaisevaa ei ole vain jonkinlainen kasvu, vaan
jumalallisen hedelmän kantaminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti