Jumalan viljelysmaa! 5

”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef.2).

Ei ole ollenkaan samantekevää millä ja miten meitä kastellaan ja ravitaan siinä pellossa, jossa kasvamme! Kasvua ei jaa eikä anna kukaan maallinen olento, viljelysmaan toimihenkilö! Kaikki tehtävät ovat sinänsä tarpeellisia ja paikallaan, mutta niiden tarkoitus on jumalallisesti säädetty alkuperäisyydessään. Paavali kylläkin puhuu kasvattamisesta, mutta se on nähtävä oikeassa valossa, oikeassa yhteydessä jumalallisen suunnitelman ja ohjelmoinnin kanssa!

”Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.” (1.Kor.4).

Mitä ymmärrämme ”kasvattajalla”? Miten hän kasvattaa jotakin, tässä tapauksessa uskovaisia? Paavali puhuu kymmenistä tuhansista kasvattajista, tahtoen siten tuoda eteemme totuuden hengellisestä kasvusta! Mikä on kaiken hengellisen kasvamisen alku, perusta? Sen Paavali tuo selvääkin selvemmin sanoilla:

”…sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.”

Paavaliko kaiken aikaansai? Ei, ja kerta kaikkiaan ei! Hän oli vain Evankeliumin välikappaleena, välittäjänä, kehityksen alkuunpanon väylänä! Hänen kauttansa virtasi Elävä Lähde, jonka vaikutuksille hän oli vain väylänä! Jumala ei antanut Evankeliumin levittämisen tehtävää enkeleille, vaan ihmisille! Kuinka väärin onkaan kristillinen maailma käsittänyt tämän jumalallisen ohjelman ja suunnitelman! Kuinka lukuisa joukko etsiikään itselleen kunniaa ja mainetta mitä erilaisimpina kasvattajina ja opettajina, itse asiassa jakaen ja levittäen enemmänkin kaikkea viljelysmaassa kasvavalle vahingollista kuin ravitsevaa! Mikä olisi sen upeampaa kuin omata suuri määrä kunniaa ja arvovaltaa hengellisenä kasvattajana!

Mutta mikä on todellisuus eri tehtävien suhteen Jumalan viljelysmaalla? Sen tuo esiin veljemme Paavali mitä selvimmällä, mutta helposti ohitettavalla tavalla! Palakoot nämä sanat tulikirjaimin sisimmässämme! Eiväthän ne todellisuudessa ole Paavalin sanoja eikä ajatuksia, vaan Taivaallisen Tarhurimme tahto ja tarkoitus!

”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.  Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” (1.Kor.3).

Voi siis olla niin, että kymmenentuhatta röyhistää rintaansa mielestään erikoisella tavalla ansioituneena, mutta kunniaa ja mainetta ei riitä kenellekään ”kasvattajalle”, koska hengellinen Todellisuus ja Totuus hukuttaa kaikki inhimilliset ajatukset ja näkemykset allensa!

”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.”

Tämä Totuus ei pala tulessakaan! Kuinka mieletöntä onkaan kaikki kerskailu ja korkean aseman tavoittelu Jumalan viljelysmaalla! Jo pelkkä järki sanoo, ettei mikään kasvi kasva käskystämme ja meidän voimallamme! Me voimme jakaa vain kaikkea sellaista, jolle olemme vain välikappaleita! Siksi on todella tarkattava mitä ja millaisia vaikutuksia me välitämme! Me voimme istuttaa ja kastella, mutta aito jumalallinen kasvu on vain siellä, missä Evankeliumi ja sen Valo ovat aidosti läsnä! Jumala armahtakoon, ettei seuraava ole totta kohdallamme! Pelkkä hyvän muoto ei riitä!

”…ja tunnet hänen tahtonsa ja, opetettuna laissa, tutkit, mikä parasta on, ja luulet kykeneväsi olemaan sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valkeus, ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto…” (Room.2).