Jumalan viljelysmaa! 3

”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15).

Voi kunpa voisimme todella käsittää kuinka harvinaislaatuisia Jumalan kasveja me olemme tässä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa! Kaikkea on aina ollut aivan Saarnaajan tekstien mukaisesti, mutta ei siinä määrin ja siinä kypsyydessä kuin aikaisemmin!

Me olemme oksia viinipuussa, me olemme kuin nisunjyviä, joiden tulee tuottaa niille tarkoitettua hedelmää! Kaikki tämä kertoo tehtävämme ja olemuksemme nöyrästä ja vaatimattomasta laadusta, jolla ei ole varaa kerskailla mistään muusta kuin vain Luojastaan, joka on armollinen kenelle on armollinen ja valitsee välikappaleensa!

Me kasvamme ja kehitymme päivä päivältä vaikeammissa olosuhteissa ja ilmoissa, vastoin kaikkea inhimillistä luonnettamme ja ajatuksiamme. Kuinka vaikeata meille onkaan hyväksyä jumalalliset näkemykset ja jumalallinen suunnitelma, jonka toteutumista meidän on odotettava elonkorjuuseen asti, kaikenlaisten Viinitarhurin suorittamien puhdistustoimien keskellä! Me olemme täynnä tahtoa elää ja kasvaa ulos kaikesta inhimillisestä vajavaisuudesta, mutta on yksi vaihe elämämme kulussa, jota emme mitenkään haluaisi kokea: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” (Joh.12).

”Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.” (Matt.13).

Jos ja kun me todella olemme nisun jyviä, joudumme kokemaan kaikenlaista inhimilliselle mielelle vastenmielistäkin, jos vain olemme kyllin rehellisiä tunnustamaan sen!

Olemme totisesti saapuneet aikaan, jossa joudumme tekemään monenlaisia vaikeita ratkaisuja, ennen kaikkea suhteessamme tähän maailmanaikaan!:

”…ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa.” (1.Kor.7).

Tajutaksemme tämän todella elävällä tavalla, tarvitsemme omakohtaisia ja koskettavia kokemuksia. Tämän maailman muoto ei ole ainoa, joka on katoamassa, vaan meitä itseämmekin muistutetaan katoavaisuudestamme. Olisi helppoa kertoa vain muiden ahdistuksista ja maailmasta vieraantumisesta, mutta kun kaikki tulee omalle kohdalle, muuttuu arvoasteikko radikaalilla tavalla!

Olen jo moneen kertaan maininnut syöpähoitojen vaikuttaman ongelmani, joka hyvin laajasti estää matkustamisen oman paikkakunnan ulkopuolelle. Kuinka muukalaiseksi alankaan tuntea itseni nyt, kun taas syöpäarvojen kohotessa joudutaan uusimaan hoitoja, jotka voidaan määritellä ja hoitaa vain keskussairaalassa, eri paikkakunnalla! Ongelmani on kuitenkin pieni verrattuna monen muun ongelmiin, joten olen kiitollinen siitäkin terveydestä josta nyt saan nauttia. Ei kuitenkaan ole helppoa olla nisun jyvä, jolle maahan putoaminen on niin vaikea hyväksyä. Ilman sitä se kuitenkin jää yksin, kuivettuen ajan mittaan!

”Sillä kirjoitettu on: ’Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.’ Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.” (1.Piet.1).

Saanen sulkeutua esirukouksiinne! Kuitenkin muistakaamme aivan erityisellä tavalla Herran edessä Thaimaassa luolaan suljettuja lapsia ja heidän auttajiansa!