Jumalan viljelysmaa! 4

”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef.2).

Näin on siis Jumalamme silmissä! Mutta tämän maailman ja sen asukkaiden silmissä me olemme kaikkea muuta kuin mitä me jumalallisen todellisuuden mukaisesti olemme! Olemme puhuneet paljonkin Jumalan viljelysmaasta ja sen tuotteista. Mitä pidemmälle aika kuluu, sitä vieraammaksi ainakin kirjoittaja tuntee itsensä. Mieleen on jo muutaman päivän ajan tullut ajatus ”vieraslajista”. Edellisen lainauksemme perusteella voimme selvästi nähdä Herramme ajatuksen itsestämme, mutta lähes kaikki päivittäin kohtaamamme saa meidät ikään kuin synnytystuskissa huokailemaan ja odottamaan edes jonkinlaista selvää ja tunnistettavaa muutosta.

”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa me olemme pelastetut…” (Room.8).

Jonkin uuden syntyminen vaatii tuskaa ja ahdistavia tunteita, minkä todistaa niin elävällä tavalla Herramme ilmaisu:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” (Joh.12).

Ei ole ollenkaan kysymys jonkin ansaitsemisesta, vaan kaikki on Jumalan lahjaa ja armoa! Meidän on vain lakattava tarkkailemasta kaikkea inhimillisin silmin ja inhimillisestä näkökulmasta!

”…ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: ’Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan.’” (Apt.14).

Meidän Herramme ja Jumalamme on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti, eikä Hän milloinkaan petä lupauksiansa, mutta meidän on selvitettävä itsellemme aivan omakohtaisesti, mitä Hän todella on luvannut! Vaikka kaikki on lahjaa ja armoa, on aina ollut ja tulee olemaan loppuun asti kysymys elävästä vuorovaikutuksesta Luojan ja Hänen luotunsa välillä! Tämän maailman silmissä me olemme todella ”arveluttavia ja epämääräisiä vieraslajikkeita”, jotka saavat kokea tämän muukalaisuutensa ”maailmallisten lajikkeiden joukossa”! Millainen armo onkaan saada kuulua ”Taivaallisiin lajikkeisiin”, vaikka se merkitseekin vieraantumista ja muukalaisuutta! Odottaminen ei ole koskaan ollut helppoa ja yksinkertaista, mutta se kannattaa tulevaisuuteen katsellessa!

”Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen.” (Hebr.11).

Kaikki odottamamme ei ole enää niin kaukana kuin ennen!

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti, niinkuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.” (Room.13).

Vain ”vieraslajikkeet” kootaan Taivaallisiin aittoihin!

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16).