Jumalan viljelysmaa! 2

”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15).

Oi, millainen lohduttava ja selventävä sanankohta! Jo tämä yksi lainaus kertoo meille jumalallisen kasvun perusteet ja tarkoituksen! Ei ole ollenkaan kysymys meidän omista hengelliseen elämään ja kasvuun liittyvistä näkemyksistä ja tarkoitusperistä, vaan jumalallisesta suunnitelmasta, joka on laadittu jo ennen maailman perustamista!

Ihminen voi ottaa itselleen kaikenlaisia hengellisiä etuoikeuksia lukemalla vain tarkoin valittuja sanankohtia ja rakentamalla niiden päälle kaikenlaisia näyttäviä rakennelmia, jotka eivät kestä jumalallista tarkastelua, kuten selviää Hengen veljellemme Paavalille sanelemista ajatuksista:

”Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.” (1.Kor.3).

Mistä perustuksesta hän puhuu?

”…minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.”

Jos näin on aidon ja jumalallisen suunnitelman mukaisen perustuksen suhteen, niin kuinka arvoton, eksyttävä ja turha onkaan jokainen rakennelma, joka on kyhätty jonkin muun perustuksen varaan! Tällaiset rakennelmat eivät edes oikein sovi Herramme vertaukseen hiekalle rakentamisesta kallion sijasta! Ihmisen ajatus ja näkemys eivät ylety tai riitä hänen oman päänsä ja henkensä ulkopuolelle kuin vain perustaa vailla olevina mielikuvitusmaailmoina. Ketä todellakaan voisivat auttaa iankaikkiseen Päämäärään tällaiset kuvitelmat? Tuntuu jo aivan naurettavalta, mutta tragikoomiselta ajatus heinistä ja oljista rakentamisesta! Tämän todellisuuden tulokset on kuitenkin valtava joukko kohtaava eräänä ennalta säädettynä hetkenä, aivan liian myöhään!:

”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.' Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan…” (Matt.7).

Emme kyllin voi korostaa sen hedelmän merkitystä, jota Herramme meiltä odottaa ja mikä on säädetty jo ennen maailman perustamista. Meidän Korkeuksissa hyväksytty ja tunnistettu hedelmämme ei ole laajamittainenkaan hengellinen toiminta ja itse luetteloimamme suoritukset, edes Herramme nimessä, vaan ainoastaan elämämme jättämä jälki kanssaihmistemme elämässä!

Millainen elämä meistä sitten on tarkoitettu virtaamaan? Mitä sanoi juuri äsken Herramme itse?:

”Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.”

Kaiken hedelmän kantamisen perustana on aito ja todellinen yhteys Tähän Elämään!

”…vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” (Joh.4).

Kuinka voisi olla meidän kohdallamme toisin kuin Herramme kohdalla?

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.” (Joh.5).

Älkäämme siis edes ajatelko heiniä ja olkia, kun kerran Herramme tarjoaa suurempia ja ihmeteltävämpiä tekoja!

”…sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.”