Sulkabunkkeri!

”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ’Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.’ Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.” (Ps.91).

Lue tänään koko Psalmi 91.

Joku menneiden aikojen jumalanmiehistä sanoi: ”Tässä ajassa Jumala kulkee miljoonien ohitse siunatakseen juuri sinua, joka uskot!”

Olemme kirjoittaneet paljon Pietarin ja Jeesuksen kohtaamisista ja heidän keskusteluistaan. Kun nyt luemme:

”Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.”

…menevät ajatukseni sanankohtaan, joka aivan erikoisella tavalla tuo esiin ainutlaatuisen suhteemme Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Jos Herramme sanat toivat esiin polttavan totuuden tuona aikana, on se varmastikin vielä polttavampi totuus ja todellisuus tässä viimeisessä ajankohdassa!

Pietari sai etuoikeuden keskustella Herramme kanssa, kaikesta inhimillisyydestänsä huolimatta. Hän ei kyennyt käsittämään sitä, että Herra useampaan kertaan halusi kuulla hänen suustansa rakkaudentunnustuksen! Miten olisimme me suhtautuneet kaikkeen omakohtaisesti? Mitä olisimme vastanneet, ehkä suurestikin tuohtuneina, koska meille kaikki hengellinen on niin itsestään selvää? Emmekö pidä rakkauttamme Herraa ja Hänen omiansa kohtaan niin luonnollisena asiana, ettemme oikeastaan koskaan ole todella pysähtyneet ajattelemaan ja tarkistamaan asiaa? Totisesti, me mielestämme rakastamme Herraa enemmän kuin kukaan tuntemamme lähimmäinen! Niin, on helppoa rakastaa ja olla hurskas juhlapöytien ja aurinkoisten päivien aikana! Mutta entä sitten kun elämän myrskyt puhkeavat yllämme?

”Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.”

Millä nimellä kutsuisimme nykyisiä myrskyjä hengellisellä alueella? Ei ainoastaan luonto ole muuttumassa, vaan koko maailma on selvissä synnytystuskissa, kaiken ennen tuntemamme maailman muodon ollessa katoamassa! Hengellinen ja maallinen kehitys kulkevat rinnakkain, kylvämisen ajan alkaessa olla ohitse ja siementen kypsyessä samanaikaisesti. Koko hengellinen näkemyksemme on koetuspenkissä tuhansien ja jälleen tuhansien alettua näyttää todellisen olemuksensa! Emme enää näe ainoastaan mitä erilaisimpia vihreitä puita ja pensaita ja kasveja, vaan nyt alkaa olla enemmän kuin koskaan totta, että hedelmistään puu tunnetaan!

”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.” (Matt.13)

Tiedotusvälineet tulvivat tietoa ihmisten valmistautumisesta maailmaloppuun, paremminkin sanottuna totaaliseen kaaokseen. Kaupan on mitä erilaisimpia bunkkereita ja suojautumiskeinoja, jotka läpikotaisin ovat jumalallisesta näkökulmasta turhanpäiväisiä. Me emme puhu maailmanlopusta, vaan mieluumminkin elonajasta, elonkorjuusta, joka on lähempänä kuin arvaammekaan. Siksi suosittelemme sulka- ja höyhenbunkkeria:

”Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.”

Miten on tämä kaikki saavutettavissa ja hankittavissa tässä niin sekasortoisessa ajassa, tuhansien horjuessa sinne tänne?

”’Seuraa minua.’

Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ’Herra, kuka on sinun kavaltajasi?’ Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?’” (Joh.21).

Emme siis katso tuhansiin, emmekä yhteenkään muuhun kuin vain Herraamme Jeesukseen Kristukseen!