Olenko MINÄ sinulle rakas? 2

”Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ’Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?’ Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ’Olenko minä sinulle rakas?’ ja vastasi hänelle: ’Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas’.” (Joh.21).

Miksi niin usein kohtaamme murheellisuutta vastoin kaikkia odotuksiamme? Olisikohan odotuksissamme jotakin vikaa tai muutosta tarvitsevaa? Kuinka selventävää onkaan lukea uudelleen eilinen lainauksemme koskien ajatuksia!:

”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes.55).

Miksi joudumme kohtaamaan niin monia asioita, jotka tekevät meidät murheellisiksi Pietarin tavoin, vaikka itsessämme olemme niin varmoja hengellisistä kyvyistämme ja saavutuksistamme? Kaiken takana on jumalallinen Rakkaus, joka haluaa palauttaa meidät siihen, mistä esivanhempamme aikanaan karkotettiin tottelemattomuuden ja inhimillisen selittelyn johdosta.

Emme tiedä kuinka kauan esivanhempamme ajattelivat oikealla tavalla, pysyen jumalallisessa tahdossa. He elivät olosuhteissa, jotka kaikin tavoin tukivat heidän olemistansa ja jumalayhteyttä. He elivät parhaassa mahdollisessa elinpiirissä, jonka rakkaudellinen Herra oli heitä varten valmistanut.

Kaikki oli hyvin siihen hetkeen asti, jolloin Eevan eteen astui henkivalta, joka on kaiken inhimillisen näkemyksen ja ajatuksen, hienommalla nimellä kutsutun filosofian takana. Tämä henkivalta ruokkii näkymättömällä tavalla kaikkea Jumalalle vihamielistä ajattelua ja asennoitumista, pyrkien kaikin voimin vieraannuttamaan ihmisen Jumalan valmistamalta tieltä. Siksi olemme jatkuvassa hengellisessä taistelussa ja sodassa, ei vain ulkopuolisten tekijöiden johdosta, vaan ennen kaikkea sisimpäämme pyrkivien vihamielisten voimien kanssa. Muistammehan mitä eilen luimme Paavalin meille tallentamana:

”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” (Room.7).

Jos milloin, niin juuri nyt, elämme ajassa, jossa meitä valmistetaan kohtaamaan Herramme Hänen toisessa tulemuksessaan. Meitä riisutaan kaikesta omasta ja jumalanvastaisesta, omista ajatuksistamme ja suunnitelmistamme, ollaksemme osa Herraa ja Hänen rakkaudellista suunnitelmaansa. Älkäämme eksyttäkö itseämme ajattelemalla tämän ajan filosofian mukaisesti! Meille tärkein Herran tulemus on kaikesta huolimatta se hetki, joka koittaa sydämemme lakatessa lyömästä! Silloin ei riitä oma vanhurskautemme eivätkä inhimilliset ponnistelut, koska ne kuuluvat kategoriaan:

”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat…” (1.Moos.6).

Tällainen on siis ihminen omassa tilassansa, omassa itsessänsä! Sellainen olen minä ja sellainen olet sinä! Siksi meitä riisutaan ja puhdistetaan voidaksemme olla puettuina pyhien vanhurskauteen ja yhdistettynä Elävän Veden virtoihin! Meiltä kysytään useammin kuin mitä todella tahtoisimme: ”Olenko MINÄ sinulle rakas?” Inhimillisesti katsoen olemme tekemisissä todella suurten paradoksien kanssa. Kuinka elävä kuva kaikesta liittyykään lapsuuteemme ja asenteisiimme!

Niin paljon kuin muistan lapsuudestani, elin todella turvallisissa olosuhteissa. Vaippa-ajasta ei ole muistikuvaa, mutta jokaisen lapsen tavoin taisin vastustella vaipan vaihtoa, koska se edellytti riisuutumista sen aikaisessa kylmähkössä asunnossa. Elävin muisto on kuitenkin se, kuinka äitini köyhissä olosuhteissa valmisti lähes kaikki vaatteeni. Niin tyhmää kuin se olikin, inhosin melko kypsään ikään asti vaatteiden sovittamista siinä määrin, että nyt on pakko hymyillä!

Mitä tämä kertoo meille nykyisistä asenteistamme, kun Korkein taho valmistelee meitä juhliaan varten riisumalla ja sovittamalla aivan uutta vaatetusta? Kuinka mielelläni jätänkään tämän kylmän maailman pukeutuakseni valkoiseen viittaan! Kyllä, kyllä:

”Herra, SINÄ olet minulle rakas, kysy sitä niin usein kuin hyväksi näet!”