Pois työnnetyt! 2

”…ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista. Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: ’Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne!’ Mutta he joutuvat häpeään.” (Jes.66).

Olen jonkin aikaa ollut sanoinkuvaamattoman murheellinen ja alas painettu. Miksihän vasta nyt, kymmenien vuosien jälkeen, alan todella käsittää mitä esimerkiksi tämä lainauksemme pitää sisällään? Menneisyyden monenlaiset aallot ovat vasta nyt saavuttaneet mieleni rannat aikaansaaden hyvin, hyvin ristiriitaisia tunteita. Kysymys ei ole nyt eikä koskaan ole ollut varsinaisesta tiedostamisesta, vaan alitajuntamme suojamekanismeista, jotka eivät ole itse laatimiamme tai edes jollakin tavoin hallinnassamme. Ilman alitajuntamme tuottamia torjuntakeinoja emme kestäisi kaikkea negatiivista aaltoilua, joten alitajuntamme saa meidät itsellemmekin käsittämättömällä tavalla jättämään huomioimatta mitä monenlaatuisimpia tekijöitä ja vaikutuksia. On siis kysymys suojakeinoista, joita ilman savuava kynttilä olisi sammunut jo aikaa sitten ja hento ruoko olisi musertunut. Kaiken takana on Herramme varjelus!

”Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa.” (Matt.12).

Millaista huutoa ja tuomiohenkeä olemmekaan olleet todistamassa! Mikä kaikesta siitä on tehnyt niin vakavan ja turmiollisen asian? Se on tapahtunut ja tapahtuu edelleenkin Vapahtajamme, Hyvän Paimenemme sanoja käyttäen ja Hänen Ääntänsä matkien! Musertamisesta ja sammuttamisesta tulee jälleen mieleemme ikivanha viisaus ihmissuhteita koskien:

”Hänen Jumalansa on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa häntä. Sillä ei mustaa kuminaa puida puimaäkeellä eikä puimajyrän tela pyöri höystekuminan yli, vaan musta kumina lyödään irti sauvalla ja höystekumina vitsalla. Puidaankos leipävilja murskaksi? Ei sitä kukaan iankaiken pui eikä aina aja sen päällitse puimajyrällään ja hevosillaan; ei sitä murskaksi puida. Tämäkin on tullut Herralta Sebaotilta; hänen neuvonsa on ihmeellinen ja ymmärryksensä ylen suuri.” (Jes.28).

Millaisesta ihmissuhdekoulutuksesta olemmekaan päässeet osalliseksi Herramme koulussa! Ei toki ainakaan ensisijaisesti ole kysymys maatalousneuvonnasta, vaan Herramme käyttää esikuvia tuodakseen silmiemme eteen todellisuuksia, jotka ovat kätketyt omavaltaisilta teologeilta! Itsekorostus on yksi järjettömimmistä tekijöistä Jumalan Valtakunnan alueella! Ihmisen oma luonne saa hänet toimimaan esiin tulleella tavalla lähimmäisensä tuomarina ja neuvojana, astellen rautakengin siellä minne enkelitkin arkailevat astua! Egoismi on tekijä, joka saa omassa silmässä olevan parrun näyttämään suurennuslasilta, jonka lävitse katsoen lähimmäisen pieninkin vajavuus ja puute moninkertaistuvat! Voiko ylipäätänsä jonkin parrun lävitse nähdä mitään???

Ei ole pitkä aika joulusta:

”’Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!’ Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: ’Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti.’ Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta.” (Luuk.2)

Olisikohan meilläkin tarve kuulla aivan uudella tavalla sanoma Herrastamme ja Hänen hyvästä tahdostansa, jota meillä ei juurikaan näytä olevan, koska keskuudessamme on niin vähän hyvää tahtoa ja rauhaa? Siten suuntaisimme matkamme Beetlehemiin, sen sijaan että askeleemme saisivat kuljettaa meitä panettelijoina puimajyrän ohjaimissa ympäri maatamme!