Olenko MINÄ sinulle rakas? 3

”Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ’Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?’ Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ’Olenko minä sinulle rakas?’ ja vastasi hänelle: ’Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas’.” (Joh.21).

Kuinka ihanan sanankohdan kanssa olemmekaan juuri nyt kosketuksissa! Voisimme varmaankin kirjoittaa siitä koko loppuvuoden ajan ammentamatta sitä silti tyhjiin, koska olemme tekemisissä Sanan jatkuvuuden kanssa! Mitä useammin sen luemme, sitä laajemman kosketuksen saamme niin Vanhaan – kuin Uuteenkin Testamenttiin! Onhan kysymys itse Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Sana!

Me emme ole sen paremmin Pietareita kuin emme Paavaleitakaan, joten Herra taitaa paljon useammin kysyä meiltä, onko Hän meille rakas. Hän ei useinkaan kysy tätä juhlapöydän ääressä ja ilmoittaessaan meidän inhimillisen mielemme mukaisia asioita, vaan mitä luemme samassa yhteydessä Herramme ajatuksista ja tarkoituksista?:

”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.’ Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: ’Seuraa minua.’” (Joh.21).

Ah, ah, mitä me tahdomme tietää omasta osallisuudestamme siihen Elämään, johon Herramme rakkaudessaan on meidät kutsunut? Kuinka usein Hän omalla, rakkaudellisella tavallaan kysyy asenteestamme Häneen, kertoen useinkin asioita, jotka tiedämme täysin Sanaan ja kristilliseen elämään liittyviksi, mutta joiden sijaan kuulisimme mieluummin aivan jotakin muuta! Ei ollut totisestikaan inhimillisen mielen mukaan ilahduttava seikka, jonka Herramme toi Pietarin tietoisuuteen!

Oletko, veljeni, sisareni, ystäväni, kuullut jotakin vastaavaa siinä määrin, että olet tullut ainakin hetkeksi vieläkin murheellisemmaksi kuin veljemme Pietari? Kuinka paljon meillä onkaan aivan vääränlaisia odotuksia ja ajatuksia siitä Elämän Tiestä jolle olemme jalkamme astuneet, tai paremminkin, mille meidät on jumalallinen Ymmärrys johtanut! Kaiken takana, vaikka emme sitä läheskään aina ymmärrä, on iankaikkinen suunnitelma, jonka toteutuminen pysyy meille melko käsittämättömänä. Ei ole lainkaan ihme, että kuulemme kaiken taustalla Herramme Rakkaan Äänen:

”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Matt.11)

Kuinka usein olemmekaan elämämme aikana loukkaantuneet asioihin, joiden Herra on antanut kohdata meitä! Taitaa olla monta kertaa niin, että loukkaantumisemme on kohdistunut itse Herraan, vaikka emme sitä rohkenekaan myöntää! Mutta onneksi se kai on ollut vain tilapäistä, aivan kuten Pietarin kieltäminen ja kirouksella vannottaminen, ettei hän edes tunne Herraa!?

Olisikohan syytä aivan uudella ymmärryksellä lukea uudelleen ja useammin Herramme sanat:

”Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään! Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.” (Matt.10).

Ei kai meillä ole mitään sitä vastaan, että tässä yhteydessä puhumme kaikista marttyyreistä ja ennen kaikkea Stefanuksesta? Rakastiko Hän Herraa ja rakastiko Herra häntä, riippumatta olosuhteista ja kaikesta hänen kohtaamastansa? Hänenkin kohdallansa oli totta:

”…niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo…”

Mitä luemme Apostolien teoista, eli Pyhän Hengen teoista:

”Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: ’Herra Jeesus, ota minun henkeni!’ Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: ’Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!’ Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.” (Apt.7).

Miksi, miksi, miksi, kysyy inhimillinen mielemme, ja aina on meille valmiina sama Herramme vastaus:

”Sen kautta Jumala tulee kirkastetuksi, vaikka et sitä käsittäisikään!”

Ei ole siis ollenkaan paha asia nukkua pois tällaisella tavalla!