Neuvonantajan vuosi!

Mitä luimme Jouluevankeliumissamme?:

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes.9).

Niin kuin olen jo maininnut, olen kuunnellut suuren määrän vanhoja puheitani/saarnojani menneiltä vuosilta, jolloin minulla oli jonkinlainen virka jumalanvaltakunnassa. Kuunneltuani usean kymmentä nauhoitusta en vieläkään ole löytänyt syytä siihen, miksi aikanaan korkea-arvoiselta taholta minua kiellettiin kirjoittamasta tai puhumasta mitään. Kaiken hengellisen ymmärrykseni mukaan tämä kielto ei sittenkään koskenut tai koske minua, vaan Herraani Jeesusta Kristusta, joka toteutti Sanansa elämässäni:

”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni. Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan. Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni…” (Psalmi 81).

Kuinka raskasta onkaan käydä oikeutta sisimmässään näiden asioiden johdosta! Me toimimme selvästikin Herramme  käskystä ja Hänen lähettiläinään, mutta unohdamme niin helposti tehtävämme taustatekijät, joita emme itse ole asettaneet tai tahtoneet:

”Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet - niitten luokse minä sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoot tai olkoot kuulematta - sillä uppiniskainen suku he ovat - he tulevat kuitenkin tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellänsä. Mutta sinä, ihmislapsi, älä pelkää heitä, äläkä pelkää heidän sanojansa, vaikka edessäsi on ohdakkeita ja orjantappuroita ja sinä asut skorpionien seassa; älä pelkää heidän sanojansa äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku. Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta; sillä uppiniskaisia he ovat.” (Hes.2).

Kuinka epäkiitollinen tehtävä meillä onkaan ihmismielellä ajatellen ja tarkistellen! Joudumme kokemaan kaikenlaista vastustusta kiitoksen sijasta, aivan kuten oli Herramme maanpäällisen elämän aikana. On aivan käsittämätöntä kuinka suuressa määrin olemme kadottaneet hengellisten silmiemme edestä sen, että tehtävämme ei ole arvioida työmme tuloksia omasta näkökulmastamme, unohtaen niin selvät Herramme sanat:

”Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.” (Matt.10).

Kuka ja missä on toteuttanut tätä sanankohtaa edes vertauskuvallisesti toimintamme menneiden vuosien aikana, Herramme sanojen alkuperäisessä mielessä?

Toinen asia, jota emme tarpeellisessa mielessä ole ottaneet tarkasteltavaksemme:

”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt.24).

Mitä todella tarkoittaa ”todistukseksi”?

”Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta…”

Meidän ei tule ajatella itsestämme enempää kuin mitä on kohtuullista ja jumalallisen elämän mukaista. Me olemme ansiottomia palvelijoita, mutta kuitenkin osa Elävää Organismia, Kristuksen Ruumista! Me kehotamme kuulijoitamme ja lukijoitamme tietoisuudessa, että me itse emme ole äänessä, vaan Herramme täyttää suumme ja ohjaa käsiämme oikeanlaisen tekstin syntymiseksi, vielä tässäkin ajassa.

Mitä siis tahdon toivottaa meille, niin Sinulle kuin minullekin tänä myöhäisenä vakoamisen ja puimajyrien hetkenä ja tulevina aikoina:

”Kuunnelkaa ja kuulkaa minun ääntäni, tarkatkaa ja kuulkaa minun sanojani. Ainako kyntäjä vain kyntää, kun olisi kylväminen, ainako vakoaa ja äestää maatansa? Eikö niin: kun hän on tasoittanut sen pinnan, hän kylvää mustaa kuminaa, sirottelee höystekuminaa, panee nisunjyvät riviin, ohran omaan paikkaansa ja kolmitahkoista vehnää vierelle? Hänen Jumalansa on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa häntä. Sillä ei mustaa kuminaa puida puimaäkeellä eikä puimajyrän tela pyöri höystekuminan yli, vaan musta kumina lyödään irti sauvalla ja höystekumina vitsalla. Puidaankos leipävilja murskaksi? Ei sitä kukaan iankaiken pui eikä aina aja sen päällitse puimajyrällään ja hevosillaan; ei sitä murskaksi puida. Tämäkin on tullut Herralta Sebaotilta; hänen neuvonsa on ihmeellinen ja ymmärryksensä ylen suuri.” (Jes.28).

Tämä Neuvonantaja ohjatkoon kaiken tekemisemme ja olemisemme! Aamen, tule pian, Herra Jeesus!