Aamulla ennen vuoteesta
nousemistani mielessäni alkoivat toistua sanat:
”…valheella murehduttaneet vanhurskaan sydämen…”
”…ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Koska olette valheella
murehduttaneet vanhurskaan sydämen, vaikka minä en tahtonut häntä murehduttaa,
ja olette vahvistaneet jumalattoman käsiä, ettei hän kääntyisi pahalta
tieltänsä ja saisi elää, sentähden ette enää saa petosnäkyjä nähdä ettekä
ennustella ennustelujanne, vaan minä pelastan kansani teidän käsistänne; ja te
tulette tietämään, että minä olen Herra.” (Hes.13).
Olisi varmaankin hyvä että luet
koko luvun Raamatustasi. Aiheenamme ovat näissä tutkisteluissa kompastuskivet,
joita tiellämme kohtaamme sellaisen valikoiman, että emme voi niihin mennä
laajemmin. Tarkoituksemme ei toki ole murehduttaa, vaan pitää totuutta esillä!
Tiedämme selvääkin selvemmin
mistä ja kenestä kaikki, todella kaikki valhe ja valheellisuus on peräisin.
”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.
Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei
totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on
valhettelija ja sen isä.” (Joh.8).
Olemme siis koko ajan tekemisissä
veljien syyttäjän kanssa!
”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja
hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät
syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.” (Ilm.12).
Mihin nämä niin mieltä ja sydäntä
murehduttavat syytökset perustuvat?
”Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska
hänessä ei totuutta ole.”
Miksi niin suuri määrä murhetta
ja ahdistusta? Olemme selvästikin tekemisissä sukulaisuussuhteiden kanssa,
jotka aikaansaavat jatkuvan skisman Eedenin Paratiisista asti!
”Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden. Kuka
teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette
minua usko? Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule,
koska ette ole Jumalasta.” (Joh.8).
Mikä on meidän suhteemme näihin
Herramme sanoihin?
”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden
edestä, jotka heidän sanansa kautta
uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet
minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi,
että sinä olet minut lähettänyt.” (Joh.17).
Tämä lainauksemme tuo esiin
suurimman kompastuskiven, jonka vihamieliset voimat ovat tuoneet ja asettaneet
hengelliselle tiellemme! Sana, joka on suussamme ja sydämessämme perustuu
sukulaisuussuhteeseemme Herramme kanssa, mutta vihamiehemme haluaa peittää sen
totaaliseen valheellisuuteen! Mitä tämä valheellisuus on tarkoitettu
aikaansaamaan? Vihollisuuden ja anteeksiantamattomuuden, joiden johdosta ei
pääse toteutumaan:
”…että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja
minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä
olet minut lähettänyt.”
Onko siis ihme, että maailmalle
uskominen on niin vaikeaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti