Poistakaa kompastuskivet! 5

”Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä. Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes.57).

Olemme puhuneet kompastuskivistä ja niiden ihmiskasvoista. Kuunneltuani Ensimmäistä Mooseksen kirjaa jäivät sieltä mielessäni soimaan kaksi sanaa: ”Naisen kuvaa”.

”Ja minun Herra silloin käski opettaa teille käskyt ja säädökset, että te seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari - sillä te ette sinä päivänä, jona Herra puhui teille tulen keskeltä Hoorebilla, nähneet hänestä minkäänkaltaista muotoa - ettette menettele kelvottomasti ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, ette minkään muotoista patsasta, ette miehen tai naisen kuvaa, ette maan päällä liikkuvan nelijalkaisen eläimen kuvaa, ette taivaan alla lentävän siivekkään linnun kuvaa, ette maassa matelevaisen kuvaa ettekä vesissä maan alla olevan kalan kuvaa; ja ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on jakanut ne kaikille muille kansoille koko taivaan alla. Onhan Herra ottanut teidät ja vienyt pois rautapätsistä, Egyptistä, että teistä tulisi hänen perintökansansa, niinkuin nyt on tapahtunut.” (5.Moos.4)

Koko kansan muistissa oli kultainen vasikka ja sen aikaansaamat seuraukset. Kansalle ei kuitenkaan juuri ollenkaan valjennut sen lyhyt muisti ja aivan kuin itsestään tapahtuva kaiken väärän toistaminen, osaksi arkipäivän turruttavan vaikutuksen johdosta. Kuinka kärsimätön olikaan tuo kansa kaikista kokemistaan Jumalan ihmeistä huolimatta! Miten on meidän suhteemme Uuden Liiton uskovaisina, olemmeko me sen kummallisempia ja parempia? Emmehän kai toki me sivistyneinä ja menneistä virheistä oppineina voi syyllistyä minkäänlaisen epäjumalan kuvan muodostamiseen, edes mielessämme, ajatuksissamme?

Olemme läntisen kristillisyyden edustajina kuulleet tarpeeksi moneen kertaan, että todellisuudessa jokainen asia, joka mielessämme  on tärkeämpi kuin Jumala ja Hänen tahtonsa, on oman tahtomme ja mieltymyksemme luoma epäjumala! Se tulee esiin Uuden Testamentin puolella todella vakavana todisteena kaikenlaista väärää palvontaa vastaan.

”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.” (Room.1).

Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, miksi sitten emme saa näin valistuneina ihmisinä tehdä edes ihmisen, miehen tai naisen näköistä kuvaa tästä muuten niin näkymättömästä Luojastamme? Kultaiset vasikat ja erilaiset matelijat – emmehän toki edes ajattele jotakin sellaista!

On vain yksi ainoa mahdollisuus nähdä näkymätön Jumala samalla tapaa kuin mitä luemme Johanneksen Evankeliumista:

”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.” (Joh.14).

Herramme ei enää ole näkyvällä tavalla keskellämme, mutta se Jumalan kuva jonka voimme tänään nähdä, perustuu Herran Jeesuksen Kristuksen Ruumiiseen, joka koostuu lukemattomista, aidoista ja todellisista jumalanlapsista. Itsessään tämä todellisuus tekee tyhjäksi kaiken ihmispalvonnan, kohdistuu se sitten johonkin mieheen tai naiseen!