Ystävällistä puhetta! 2

”Ja hän asetti sotapäälliköitä kansalle ja kokosi heidät luoksensa aukealle kaupungin portin eteen ja puhui ystävällisesti heille ja sanoi: ’Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssansa; sillä se, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssansa. Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa.’ Ja kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.” (2.Aik.32).

Millainen lohdullinen ja totuudellinen sanoma kuuluikaan Juudan kuninkaan suusta! Kansa oli selvässä ahdinkotilassa, kykenemättömänä näkemään mitään inhimillistä toivoa. Emmeköhän mekin ole samankaltaisessa tilanteessa hengellisessä taistelussamme? Mutta keneen ja kenen puheisiin voimme luottaa tässä mitä petollisimmassa ajassa? Kenestä ja mistä meille puhutaan ja mitä halutaan opettaa meille? Tänä aamuna mieltäni liikuttavat erikoisesti sanat:

”Ja kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.”

Nämä sanat lausuttiin mitä toivottomimman tuntuisessa tilanteessa, mutta mikä on tärkeintä, ne eivät kohdistaneet kansan huomiota inhimillisiin asioihin, ei kuninkaaseen tai hänen sotaherroihinsa, vaan heidän Ainoaan Toivoonsa, Itse Kaikkivaltiaaseen Jumalaan! Minulta aikanaan kiellettiin puhuminen ja kirjoittaminen ja kautta koko Euroopan levitettiin viestiä, kuinka kirjoittajan puheet ja tekstit aikaansaivat tavatonta vahinkoa Jumalan valtakunnalle ja sen asialle!

Kuinka monta vuotta elinkään eräänlaisessa masennuksessa ja alennustilassa, ulosheitettynä, tai paremmin ulos savustettuna! Kun tarpeeksi moni lausuu tuomionsa, on se helppo tehdä uskottavaksi laajoissakin piireissä, saati sitten sen kohteelle itsellensä! Kuinka erilaiselta kaikki näyttääkään nyt, kun olen kuunnellut kymmeniä vanhoja kokouksiamme! Mitä muuta häpeäisin kuin vain omaa epäuskoani, jota lukemattomat ”ns. ystäväni” riensivät tukemaan ja vahvistamaan! Jo vuosikymmeniä sitten Herra itse varoitti puheitteni ja kirjoitusteni välityksellä meitä kaikesta siitä, minkä tulokset nyt ovat selvääkin selvempänä edessämme!

Kansa kuuli ja uskoi kuninkaansa sanoja, koska ne sisälsivät sanoman Itse Jumalalta, kiinnittäen kansan huomion ainoaan Todellisen Avun Tuojaan! Hiskia oli vain tavallinen ihminen olemukseltaan, vajavainen ja puutteellinen, mutta puhui oikeat sanat oikealla ajalla. Saman on aikanaan Herramme tehnyt kirjoittajankin kohdalla kaiken inhimillisen vajavaisuuden keskellä! Hän on ollut sitä mitä on, mutta kuitenkin välikappaleena julistukselle, joka ei missään kohden ollut lähtöisin hänestä itsestään!

”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä.” (1.Joh.3).