Arka tunto!

”Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani? Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” (Jes.66).

Näin sanoo Herra, taivaan ja maan Luoja, asettaen arvojärjestyksen, joka on ihmisymmärrykselle täysin käsittämätön, mutta kuitenkin uskossa vastaanotettava. Lainauksemme loppuosa alkoi soida sisimmässäni juuri herätessäni:

”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.”

Millainen ilosanoma, millainen Evankeliumi meille nimenomaan tässä ajassa, jossa ihminen etsii entistä suuremmalla innolla ja voimalla valtaa ja kunniaa, siten pakostakin katsoen alaspäin heikommassa asemassa olevia! Siitä selvin esikuva on se, että muutama kymmen ihmistä omistaa saman verran kuin puolet maailman köyhemmästä väestöstä!

Ihmiselle ei mikään näytä olevan mahdotonta, etenkin kun kuulemme suunnitelmista monistaa kolmiulotteisella kopiokoneella ihmisen osia! Itse aikanaan konttasin asuntomme lattialla rakennellen kidekoneita ja yksinkertaisia transistorilaitteita, harmitellen suuresti aikaansaamiani vääriä kytkentöjä, jotka polttivat melkoisen määrän transistoreja. Armeijassa minut koulutettiin sähköttäjäksi ja liityin pian radioamatööreihin, kuitenkin kyllästyen kaikkeen mikropiiritekniikan kehittyessä ylitse teknisen käsityskykyni. Miten kaikki onkaan tänä päivänä, vanhankin älypuhelimen pystyessä uskomattomiin suorituksiin, saati sitten ajatellen tähänkin tietokoneeseen kytkettäviä muistitikkuja, jotka pystyvät tallentamaan moninkertaisesti enemmän kuin mitä pystyisin kirjoittamaan kymmenien elämien aikana! (Satojen?). Ja koko laite on pikkusormen kynnen kokoinen!

Mitä luimme lainauksessamme?:

”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.”

Sisältäisivätköhän nämä sanat jotakin meillekin suhteessamme toisiin ihmisiin?

Niin surullista kuin se onkin, kaikki inhimillinen viisaus ja järki aikaansaavat tekijöitä, jotka peittävät Jumalan Kasvot ja koko Hänen olemuksensa ja tahtonsa synkkien pilvien ja sumun taakse! Ihminen itse asettuu luojan asemaan käsittämättä ollenkaan olevansa kykenemätön luomaan mitään alkuperäistä, alkuainetta. Hän rakentelee mielettömästi lisääntyneen tietonsa ja taitonsa kanssa kaikenlaista, josta aikanaan lattialla kontaten ja elinikäiset polvivaivat saaneena en osannut edes kuvitella. Jos kaikesta olisi tuolloin kerrottu minulle, olisin ollut vaikka valmis vannomaan kaiken tuollaisen olevan vain mielikuvituksen tuotetta, samoin kuin kuuhunkin meneminen!

Me kaikki, kukin omalla tavallaan, saamme kokea kaiken tämän tuloksen.

”…ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista. Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: ’Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne!’ Mutta he joutuvat häpeään.” (Jes.66).

Mitä tekemistä on tieteellä ja henkisellä kehityksellä veljeyden ja vihan kanssa? Kaiken takana on tieteellissävyinen ja ihmisviisauteen perustuva henkivalta, joka aikaansaa aivan uskomatonta narsismia uskovaisissakin piireissä. Kun hyljätään Jumala niin Rakkauden Lähteenä kuin Luojanakin, asettuu ihminen omalla järkeilyllään, itse sitä lainkaan huomaamatta, luojan virkaan muiden ihmisten opettajana ja opastajana edellisen lainauksemme mukaisesti!

Mutta mikä on Herran Itsensä vastaus?:

”Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen! Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan; kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa, vasten kasvojani, uhraa puutarhoissa ja suitsuttaa tiilikivialttareilla. He asustavat haudoissa ja yöpyvät salaisiin paikkoihin; he syövät sianlihaa, ja saastaiset liemet on heillä astioissansa. He sanovat: "Pysy erilläsi, älä tule minua lähelle, sillä minä olen sinulle pyhä.” (Jes.65).

Jatkaisimmekohan kirjoittamista näistä ”pyhistä”?