Poistakaa kompastuskivet!

”Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä. Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes.57).

Olen jo vuosikausia sitten kirjoittanut siitä, kuinka yksi haavoittavimmista ja satuttavimmista tekijöistä uskovaisen elämässä on hengellinen hylkääminen ja hänen uskovaisuutensa torjuminen ja tyhjäksi tekeminen.

Olemme paljonkin kirjoittaneet hengellisestä erämaasta ja ulvovasta korvesta. Mikä korvessa sitten ulvoo enemmän, kallioiden onkalot tuulessa, vaiko harmaaturkkiset, torahampaiset sudet? Eksyttävintä ja hämäävintä kaikessa on kuitenkin se, että valoisaan aikaan emme suinkaan kohtaa tai näe näitä harmaaturkkisia ulvojia, vaan harvinaisen isokokoisia, hohtavan valkeaturkkisia ”lampaita”, jotka suutaan aukaistessa ääntelevät aivan kuten lampaan tuleekin.

”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.” (Apt.20).

”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7).

Sydämelläni on jo parin päivän ajan polttanut otsikkolainauksemme, jossa rinnastuvat kaksi eri puolta.

”Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.”

”Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki…”

Mitä tekemistä susilla sitten on tässä yhteydessä, etenkin kun puhutaan tien valmistamisesta? Mitä kertoo meille aito, erämaassa kaikuva merkittävän johtajalampaan määintä?

”Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?’ Hän sanoi: ’Minä olen huutavan ääni erämaassa: 'Tehkää tie tasaiseksi Herralle', niinkuin profeetta Esaias on sanonut.’ Ja lähetetyt olivat fariseuksia…” (Joh.1).

Kuka aivan todellisuudessa edusti mahdollisimman kuoppaista ja langettavaa tekijää tuon ajan hengellisessä erämaassa, kaikesta hänelle selvästi ilmoitetusta jumalallisesta Tiestä huolimatta? Hän oli viimeisimmän lainauksen mukaisesti korkeimman uskonnollisen tahon edustaja, joka aivan ulkoa osasi Johannes Kastajan toiminnasta kertovat sanankohdat! Tänä päivänä ei ole missään suhteessa toisin! Suurimmat ja pahimmat kuopat tai koholla olevat kivet, eli epätasaisuudet, eivät ole aivan luonnostaan hengellisellä tiellämme, vaan niitä ovat, itse sitä aina tiedostamatta, valkea-asuiset, kirkolliset tekijät asetelleet suurella hurskaudella ja ulkokultaisuudella!

Mielemme tässä ajassa ovat todella näiden kaikenlaisten langettavien tekijöiden sekoituksen alaisia, etenkin kun kaikki hämäävä on puettu niin kirkkaisiin ja hohtaviin, itse valaiseviin langetuksiin. Hämäävintä taitaa olla se, ettei monikaan enää tajua langenneensa näihin epätasaisuuksiin!

Johannes Kastajan tehtävä oli huutaa erämaassa Itse Jumalan antamassa tehtävässä. Mutta mikä erottaa tämän huudon kaikista muista kovista äänistä? Olemmeko koskaan todella ajatuksella lukeneet kyseisen sanankohdan? Mitä se todellisuudessa sanoo?

”Minä olen huutavan ääni erämaassa!”

Halleluja! Hän oli Huutavan Ääni, ei oma äänensä! Kaikki muut äänensä korottaneet tai korottavat ovat selvästikin oman sanomansa ja näkemystensä ääniä! Erämaa ja ulvova korpi ovat hengellisessä maailmassa kovan äänen omaavia tekijöitä, mutta niiden tarkoitus on täysin vastakkainen sille Äänelle, joka kaikin tavoin pyrkii tasoittamaan tietämme kohti Herramme asettamaa päämäärää, Uutta Jerusalemia, missä ei ole tarpeen huutaa eikä panna sormia korviinsa!

”Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa.” (Matt.12).

Mikä aikaansaa huutoa ja meteliä? Mikä aikaansaa riitoja ja erimielisyyksiä? Ulvovan korven asukkaat, joiden mielet ovat tämän maailman sokaisemat ja vallanhalun ohjaamat!

”Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: ’Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.’ Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin.” (Apt.15).

Kuinka hyvin olikaan alkuaikoina, kun paikalle rientäviä, korkeakirkollisia vaikuttajia oli vain ”muutamia”! (Korkeakirkollisilla emme toki tarkoita jotakin rajattua ryhmää, vaan kaikkia korkeasti itsetietoisia hengellisiä vaikuttajia!) Onkohan etsivä ja Jumalaa kaipaava kansa koskaan aikaisemmin astellut niin epätasaisilla hengellisillä teillä kuin tänään? Emme kai mekin ole syyllistyneet langetusten asettamiseen sille Tielle, joka on ainoa tasainen väylä kohti Korkeutta, joskin sille on levitettynä suuri määrä teräväpiikkisiä ruusunoksia?

”Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.’ Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: ’Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt’.” (Luuk,10).

Herran tiellä emme välty haavoilta ja erilaisilta pistoilta, mutta mikään ei voi todella vakavasti meitä vahingoittaa, ja Tien päässä näkyvä Valo on niin kirkas, että kannattaa pysyä sillä Tiellä, jolle Herramme Jeesus Kristus itse on meidän jalkamme asettanut! Matkan varrella saamamme arvet ovat korkeimman tason kunniamerkkejä!