Poistakaa kompastuskivet! 2

 "Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä. Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes.57).

Sisimmässäni on käynyt melkoinen myllerrys muutamien päivien aikana, niin että en ole ollut kykenevä kirjoittamaan mitään. Olemme juuri nyt vuodenvaihteen tuntumassa ja useat tahot joutuvat suorittamaan jonkinlaisen inventaarion toimintansa puitteissa. Olenkohan minäkin nyt aivan tahtomattani ja itse sitä perusteellisesti käsittämättä samanlaisen prosessin alainen? Valtava määrä menneisyydessä tapahtunutta on purskahtanut esiin tiedostamisen kerrosten alta kuin islantilaiset tuliperäisen maan aikaansaamat geysirit. Olen aina kokenut palvelustehtäväni tarkoituksen suurelta osaltaan perustuvan lainauksemme alkuosaan:

”Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.”

Millaisia kivenjärkäleitä olenkaan kohdannut elämäni aikana tiellä, jonka jo aikoja sitten olisi tullut olla tasainen ja vapaa kaikesta langettavasta ja vahingoittavasta! Olen tuuppinut tuuppimasta päästyäni näitä kolossaalisiakin kiviä sillä auktoriteetilla, jonka uskon saaneeni tätä tehtävää varten, anoen koko olemuksellani edes jonkinlaista yhteistyötä, kutsuen apuvoimia tehtävään, johon omat voimani eivät ole riittäneet!

Mitä sitten oikein ovat nämä kivet ja kompastukset, jotka sellaisella tavalla ovat vaikuttaneet niin omaani kuin seurakunnalliseenkin elämään? Ne ovat selvästikin Herramme sallimia, mutta kaukana Hänen omasta, hyvästä tahdostaan ja tarkoituksestansa! Miksi kaikki tämä on niin vaikeata käsittää ja selittää edes itsellensä? Koska olemme oppineet lukemaan Jumalan Sanaa, Raamattua, valitsevasti! Siksi kaikki vihamielinen ja seurakuntaa vastaan oleva vaikutuskenttä on kaikkine kompastuksineen alueella, jota välttelemme ja pyrimme unohtamaan siitä huolimatta, että juuri kipuilemme ja kapuilemme tiellämme esteinä olevien kivien ylitse!

Millaisia järkäleitä olenkaan matkallani joutunut kohtaamaan ja usein kiertämään mahdottomina ylittää! Nyt ne palautuvat mieleen aivan tahdostani riippumatta, aiheuttaen melkoisen myllerryksen sisimmässäni. Ne pyrkivät masentamaan ja painamaan alas, mutta samanaikaisesti lukematon määrä kysymyksiäni on alkanut saada vastauksen, kaiken takaa pilkottaessa todellisen Jumalan valmistaman tien! Kuka todella on kaiken kompastuttavan ja langettavan, esteenä olevan takana?

”Ja hän sanoi opetuslapsillensa: ’Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä. Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.’” (Luuk.17).

Miten rohkenen ottaa tähän yhteyteen tällaisen lainauksen? Mikä on todellisuudessa langettavinta tiellämme kohti Kirkkautta? Olisi kai parasta että luet koko luvun Luukkaan Evankeliumista. Kivet tiellämme omaavat sellaisella tavalla ihmiskasvot, että meitä suorastaan pelottaa edes ajatella todellisuutta! Olemme lukeneet Juudas Iskariotista ja hänen tuhoavasta vaikutuksestansa, mutta tieto hänestä ei riitä selittämään kaikkea kokemaamme. Mitä hänelle todella tapahtui?:

”Ja silloin, sen palan jälkeen, meni häneen saatana. Niin Jeesus sanoi hänelle: ’Minkä teet, se tee pian.’” (Joh.13).

Nyt meille todella tulisi olla selvää kuka on kaiken langettavan ja tuhoavan takana, ihmiskasvoista huolimatta! Herramme tiesi jo valinnan hetkellä kuka Juudas oli, mutta valinta oli tarpeellinen jotta Kirjoitukset voisivat täyttyä! Meidän kohdallamme on täysin samoin!

”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään! Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.” (Matt.10).

Millaisten pressujen alla onkaan salattuna ja peitettynä kaikki menneisyyden tuhovoima, jonka toivoisin jollakin tavoin tulevan tunnetuksi ennen kuin suurempi määrä myllynkiviä otetaan käyttöön!