Neuvonantajan vuosi! 3

Jos koska, niin juuri nyt tarvitsemme Ihmeellisen Neuvonantajamme ohjeita ja ennen kokematonta apua ja läheisyyttä! Olemme aivan Luvatun Maan porteilla, mutta ovatko sydämemme, sisäiset olemuksemme, siinä tilassa, että voimme olla osallisia tähän Neuvonantoon? Toissapäiväinen lainauksemme on aivan ihmismielelle käsittämätön ja hämmästyttävä:

”Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä. Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes.57).

Jos ja kun todella käsitämme, Kenen kanssa olemme tekemisissä, avaamme sydämemme ja koko olemuksemme tälle armotarjoukselle, joka saa Korkean ja Ylhäisen, ei vain tulemaan lähellemme, vaan asumaan sisimmässämme! Kuinka käsittämätön, mutta tosi onkaan se, että jotakin tällaista suodaan ihmislapselle, yhdistäen hänet taivaallisiin ja hengellisiin korkeuksiin! Mutta onko tämä kaikki todella totta kohdallamme, vai onko elämässämme tässä viimeisessä hetkessä enemmänkin totta se tilanne, mikä vallitsi Israelin kansan kohdalla juuri ennen siirtymistä Luvattuun Maahan?

”Älkää tehkö, niinkuin me tässä tänä päivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein, sillä te ette vielä ole päässeet lepoon ettekä siihen perintömaahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antava.” (5.Moos.12).

Erämaavaellus oli kestänyt niin kauan, että edellinen, niskuroiva sukupolvi oli maatunut matkan varrelle omine ajatuksinensa ja näkemyksinensä. Nyt Moosesta kuuleva kansanjoukko asetettiin jumalallisten totuuksien eteen kaikkien aikojen merkittävimmän herätyspuheen johdosta! Jumalallista lepoa ei vielä oltu saavutettu, eikä nyt riittänyt kaikki se, mitä kansa oli saanut todistaa ja nähdä. Miten on meidän kohdallamme, mitä olemme ME nähneet ja kokeneet menneen elämämme aikana, mitä kaikkea olemme saaneet todistaa? Onko kaikesta huolimatta kohdallamme totta enemmänkin?:

”Älkää tehkö, niinkuin me tässä tänä päivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein, sillä te ette vielä ole päässeet lepoon ettekä siihen perintömaahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antava.” (5.Moos.12).

Kuinka pelottava ja vavisuttava ajatus juuri nyt, ennen Herran tulemusta!

”Te olette nähneet kaiken, minkä Herra teki teidän silmienne edessä Egyptin maassa faraolle ja kaikille hänen palvelijoilleen ja koko hänen maalleen, ne suuret koettelemukset, jotka sinun silmäsi näkivät, ne suuret tunnusteot ja ihmeet. Mutta tähän päivään asti Herra ei vielä ole antanut teille sydäntä ymmärtääksenne ja silmiä nähdäksenne ja korvia kuullaksenne. Ja minä kuljetin teitä erämaassa neljäkymmentä vuotta: teidän vaatteenne eivät kuluneet yltänne, eivätkä kenkäsi kuluneet jalassasi. Leipää ette saaneet syödäksenne ettekä viiniä ja väkijuomaa juodaksenne, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (5.Moos.29).

Kuinka moninaisella tavalla Herramme onkaan julkituonut todellisen olemuksensa kaikenlaisten ihmeiden ja merkkien välityksellä, johtaessaan tämän ajan kansaansa ulos ”Egyptin” orjuudesta ja ”Baabelin” vankeudesta! Mutta onko kansa sittenkään avannut sielunsa portteja sellaisella tavalla, että olemuksemme olisi todella muuttunut Korkeimman ja Ylhäisimmän asuinpaikaksi?

”Mutta tähän päivään asti Herra ei vielä ole antanut teille sydäntä ymmärtääksenne ja silmiä nähdäksenne ja korvia kuullaksenne.”

Kuka siis hallitsee olemustamme ja näkemysmaailmaamme? Jos vieläkin muutos on tapahtumatta ja teemme kaiken oman mielemme ja käsityksemme mukaisesti, ei meiltä puutu vain vähän, vaan vanhan saarnamiehen sanoin kaikki Kristuksen sisäisen tuntemuksen puuttuessa!

Olkoon siis sydämemme, koko olemuksemme huuto, että Herra antaisi meille

”…sydämen ymmärtääksemme ja silmät nähdäksemme ja korvat kuullaksemme,”

Niin on  myöskin todellisuus kohdallamme!:

”Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes.57).