siitä että teen heille hyvää; minä
istutan heidät tähän maahan uskollisesti, kaikesta
sydämestäni ja kaikesta sielustani.
Sillä näin sanoo Herra: Niinkuin minä olen tuottanut tälle kansalle
kaiken tämän suuren onnettomuuden, niin minä myös tuotan heille kaiken sen
hyvän, minkä minä heille lupaan.” (Jes.32).
Kuinka väärä kuva maailmalla
onkaan meidän Herrastamme ja Jumalastamme! Kuka ja mikä tähän käsitykseen on
syyllinen, on tiedossa jo Eedenin puutarhasta lähtien! Ihminen on omien
käsitystensä ja ajatustensa vanki siinä määrin, että hän yhä vielä siirtää
kaiken vastuun käärmeelle ja sen sihiseville sanoille. Totuus Jumalan
todellisesta olemuksesta on niin käänteentekevä ja ainutlaatuinen, että se saa
niin ihmisen kuin pimeyden voimatkin vapisemaan ja pelkäämään! Kaikki totuuden
vastainen on selvääkin selvempää itsepetosta ja väärän tiedon valtaan
antautumista. Kuinka helppoa ja äärettömän petollista onkaan turvautua
hengelliseen ulkokuoreen ja näennäiseen jumalisuuteen!
”…hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden
ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. Sillä
niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja…” (2.Tim.3).
Miten sopivat yhteen hekuma ja
mieltymys kaikenlaiseen pahaan jumalisuuden kanssa? Miten yleensä ottaen
tällainen asenne ja ajattelu voivat sellaisessa määrin eksyttää koko
ihmiskunnan pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta? Miksi sellaisessa määrin
katselemme vain ulkonaisia ja ”hengellisellä meikillä” koristeltuja ”kristillisiä”
piirteitä? Uskonnollisella mielellä ja olemuksella on aivan käsittämätön voima
siinä määrin, että sanotaan:
”Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai:
'Katso, tuolla', niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä
profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos
mahdollista, valitut. Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut
teille kaikki.” (Mark.13).
Kuinka pettävä voikaan ”hengellinen”
ulkokuori olla! Kaikki tapahtuu hengellisyyden nimissä, voimallisessa
voitelussa pienellä kirjoitetun kristuksen nimissä! Kaiken tällaisen
hengellisyyden takana on yhä vielä sama voimavaikutus:
”Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette
kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te
tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy,
koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu
omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” (Joh.8).
Mikä kaikesta tekee niin
eksyttävän? Emme ikinä saa unohtaa ensimmäisiä käärmeen Sanan selityksiä
Eevalle, samoin kuin hänen saapumistansa erämaassa Herramme luokse Sanan
lainaukset mielessään ja huulillaan! Tästä ymmärrämme Ilmestyskirjan varoituksen
yhdenkin sanan lisäämisestä ja poisottamisesta!
Kysymys on siis sisäisestä
asenteesta ja todellisesta hengellisestä olemuksesta kaiken ulkonaisen
rinnalla! Siksi palakoon tulisina kirjaimina koko loppuelämämme ajan Herramme
sanat sisimmässämme!:
”…vaan teen heille hyvää; ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin
etteivät he minusta luovu. Ja minä iloitsen heistä,
siitä että teen heille hyvää; minä
istutan heidät tähän maahan uskollisesti, kaikesta
sydämestäni ja kaikesta sielustani.
Sillä näin sanoo Herra: Niinkuin minä olen tuottanut tälle kansalle
kaiken tämän suuren onnettomuuden, niin minä myös tuotan heille kaiken sen
hyvän, minkä minä heille lupaan.”
Mihin maahan Herra meidät
istuttaa kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa? Sanansa siunattuun
maaperään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti