Rakkaus ei tee mitään pahaa 4

Kiertokirje maaliskuu 1991

RAKKAUS EI TEE

LÄHIMMÄISELLEEN

MITÄÄN PAHAA

 "JA TÄMÄ VALTAKUNNAN EVANKELIUMI PITÄÄ SAARNATTAMAN KAIKESSA MAAILMASSA, TODISTUKSEKSI KAIKILLE KANSOILLE; JA SITTEN TULEE LOPPU" (Matt. 24: 14).

 RAKKAUS EI TEE LÄHIMMÄISELLE MITÄÄN PAHAA!

Jumala on tehnyt tiet suoriksi, mutta ihminen etsii monenlaisia mutkia. Hurskauden varjolla on kautta aikojen tehty Jumalan Sana tyhjäksi ja saavutettu tietynlainen ulkonainen ja petollinen vanhurskauden aste. Vanhurskautta on ylitsepursuavaisesti, mutta miten on jumalallisen rakkauden suhteen? "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. ja vaikka..." (1. Kor. 13).

Mitä kaikkea ihmiset tekevätkään saavuttaakseen vanhurskauden! Ihmiset ovat kautta aikojen asettaneet säädöksiä ja säädöksille selityksiä, kuten niin paljastavalla tavalla selviää lainaamastamme Raamatun Sanakirjan kohdasta. Alkuinnoitus on saattanut tulla Sanasta, mutta innoituksen sijasta olisi tarvittu todellinen ilmestys siitä, mitä Sana todella tarkoittaa! Niinpä Sana sanoo meille yksiselitteisesti: "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, MUTTA RUUMIS KRISTUKSEN... Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 'Älä tartu, älä maista, älä koske!' —sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta —ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi, ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi." (Kol. 2: 16-23).

Millaiset ajatukset ovatkaan Herrallamme meitä kohtaan, jos me elämässämme noudatamme tämänkaltaista itse valittua jumalanpalvelusta? Me olemme tutkineet itseämme ja halunneet puhdistautua kaikesta vääryydestä, mutta millaiseen peiliin olemme katsoneet? Millaisen kuvan olemme nähneet? Kuinka paljon onkaan tarjolla peilejä, joihin itse kukin on antanut ikuistaa omat kasvonsa, ja peiliin katsoessaan toiset ihmiset eivät näekään omia todellisia kasvojaan, vaan ikään kuin valheellisen yhdistelmän omaa ja vierasta. Mutta olemmeko todella katsoneet Jumalan Sanan pettämättömään peiliin ja nähneet, että yhä vielä kannamme mukanamme suurta määrää perittyä näkemystä ja perinnäissääntöjen taakkaa?

Mistä sitten erottaa todellinen ja väärä, mistä erottaa peritty ja todellinen? Kaikesta voimme nähdä, että näennäinen hurskaus ei voi olla mikään mittapuu, sillä "hurskaudessa" ei puuttune kenenkään kohdalla mitään. Aikanaan tulivat fariseukset ja kirjanoppineet Jerusalemista Jeesuksen luo ja sanoivat: "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle." He olivat hurskaita, nuhteettomia. He todellakin noudattivat perinnäissääntöjä ja olivat kaikessa suhteessa "puhtaita". Usein on väärässä mielessä moitittu näitä uskonnollisia johtajia ja ajateltu kaiken olleen vain teatteria. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä samat perinnäissäännöt langettivat kuolemantuomion pienestäkin rikkomuksesta. Ulkonaisesti heistä ei voinut löytää pienintäkään rikkomusta, niin kuin ei varmastikaan monestakaan meidän aikamme "hurskaasta uskovaisesta". Mutta jossakin oli kuitenkin vikaa, jotakin puuttui heiltä.

"Mutta hän vastasi ja sanoi heille: 'Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, se on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden." (Matt. 15).

Vanhurskaudessa ei todellakaan puuttunut mi­tään. Eikö Jumala ja jumalanpalvelus todellakin ole jotakin enemmän kuin maallinen isä ja äiti? Juma­lanpalvelus oli heidän silmissään ensimmäinen ja tärkein asia; niin tärkeä, että sen perusteella voitiin jopa kieltää oma isä ja äiti! Kuka voisi syyttää täl­laista henkilöä vääryydestä? Hän on antautunut ko­konaan jumalanpalvelukseen ja haluaa elää seura­kunnalle. Hän puhuu seurakunnankokouksessa kie­lillä, profetoi. Hän on Jumalan salaisuuksien huo­neenhaltija, ja tiedossa ei häneltä puutu mitään. Hä­nellä on vahva usko, joka vaikuttaa suuria asioita. Hän ei sulje kukkaroaan köyhiltä, vaan jakaa avoi­mesti almuja puutteessa oleville, niin että kaikki lausuvat hänestä hyvän todistuksen. MUTTA MITÄ TODISTAA HÄNESTÄ SE, JOKA ON ITSE SA­NA, LIHAKSI TULLUT JUMALAN SANA?

Tuskin kukaan meistä uskoo syyllistyneensä vas­taavanlaiseen Jumalan Sanan tyhjäksi tekemiseen, kuin mistä Herramme syytti fariseuksia ja kirjanop­pineita. Mutta siitä huolimatta uskon Herramme haluavan huudahtaa meille tässä ajassa: "Avatkaa korvanne kuulemaan, mitä Minä haluan sanoa teille. Te olette tehneet Jumalan Sanan tyhjäksi omien perinnäissääntöjenne ja itse valitun juma­lanpalveluksen tähden! Minä olen Sanassani ja Sanani saarnan kautta vuosikausien ajan antanut teidän kuulla, että teidän tulee rakastaa jokaista veljeänne ja sisartanne niin kuin itseänne. Minä olen antanut julistaa teille, että teidän tulee ra­kastaa vihamiehiännekin, ja hyvillä teoilla koota tulisia hiiliä heidän päänsä päälle. Toistamiseen Minä olen antanut julistaa teille, ettei tule edes huokailla veljeä vastaan, saati sitten puhua pahaa kenestäkään jumalanlapsesta; kaikkein vähiten sananpalvelijoista. Mutta te sanotte: 'Tämä veli tai tämä sisar on tehnyt sitä ja sitä, minun mieles­täni hän on toiminut väärin, ja sen tähden minun ei tarvitse rakastaa häntä. Tiedän kyllä, että Jumalan Sanan mukaisesti minun tulisi tukea sitä ja sitä veljeä hänen työssänsä Jumalan Valtakun­nan hyväksi, mutta koska minua ei miellytä hä­nen tapansa tehdä tätä työtä, annan minä kym­menykseni ja uhrini uhrilahjaksi muualle! Minun ei siten tarvitse kunnioittaa tuota veljeä tai sisar­ta! Sen tähden ei myöskään voi olla mikään rik­komus, jos puhun hänestä pahaa ja en ole näke­vinäni häntä kadulla.' Ja niin te olette tehneet Jumalan Sanan tyhjäksi perinnäissääntönne täh­den!"

Mitä sanoi Herramme tuona aikana näistä kuulijoistansa? "Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä." (8, 9). Ulkonaisesti he noudattivat kaikkea viimeistä piirtoa myöten, mutta heidän sydämessänsä ei ollut oikeaa asennetta. Heillä ei ollut Jumalan Rakkautta, ja siten kaikki heidän toimintansa ulkonaisesta hurskaudesta huolimatta kadotti todellisen merkityksensä! He eivät käsittäneet, että RAKKAUS EI TEE KENELLEKÄÄN MITÄÄN PAHAA! He kyllä olivat Sanan kuulossa, mutta he eivät käsittäneet kuulemaansa.

Kuinka oivallisen ja todenmukaisen kuvan antaakaan meille profeetta Hesekielin kuulema Herran Sana: "Ja sinä, ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään, toinen toisellensa, näin: 'Lähtekää kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta'. He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan. Mutta kun se toteutuu — ja katso, se toteutuu — silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta."

Aamen, halleluja! Rakas veljeni ja sisareni, joka olet raskautettu kaikkien taakkojen alla. Älä masennu, älä anna periksi. Me olemme saaneet tässä ajassa kuulla Herran Sanaa sellaisessa määrin, kuin mitä ei koskaan aikaisemmin ole kuultu. Mukaan vain on tullut niin paljon inhimillistä, lihallista asennoitumista, joka loppuun asti pitää kiinni perityistä asioista. Useimmat kulkevat todellisen ohitse, mutta ole turvallisella mielellä! Saatamme tuntea kuin suuri Herran palvelija Elia aikanaan: "Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia: 'Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi, ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni'? Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? 'Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille.' Samoin on tänäkin aikana oleva jäännös armon valinnan mukaan." (Room. 11).

Me tunnemme itsemme avuttomiksi kaiken tämän keskellä ja kyselemme päivästä toiseen, miksi ja miksi kaikki on näin. Mutta Herran Sana pysyy lujana, ja lähellä on hetki, jolloin kaikki toteutuu, ja koko maanpiiri tulee tietämään, että heidän keskuudessaan on ollut profeetta! Miksi sitten kaikki tämä kärsimys ja koettelemukset valheveljien ja sisarten keskellä? Miksi loputtomalta tuntuva odotus? Jotta me todella käsittäisimme oman avuttomuutemme ja viheliäisyytemme, ja koko sydämestämme luottaisimme ainoastaan Herraan ja odottaisimme apuamme Häneltä. Kukaan ihminen ei voi meitä auttaa. Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla siitä, että Jumalan armo on tullut osaksemme! "Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo." (Room. 11: 6).

jatkuu...