Mitä tehdä tänään?

”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ’tänä päivänä’, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.” (Hebr.3).

Kuinka usein olemmekaan todenneet, ettei alkua kruunata sen paremmin kuin ei välivaihettakaan! Sen todistaa jälleen tämänpäiväinen lainauksemme! Ei riitä se, mikä oli uskonelämämme alussa, eivätkä sitä seuranneet päivämmekään, koska olemme tekemisissä ihmisen omalle mielelle käsittämättömän jumalallisen jatkuvuuden kanssa! Tavoitettamme emme saavuta itse katsomassamme ajankohdassa, koska uskon päämäärä on asetettu täysin omien kykyjemme ja saavutustemme ulkopuolelle. Mitä siis tehdä tänään?

Kuinka vakavan asian kanssa olemmekaan tekemisissä! Meitä ei kyllin voida muistuttaa siitä, että aivan todellisuudessa me voimme elää, ei menneisyydessä, eikä tulevaisuudessakaan, vaan ainoastaan nykyhetkessä, tässä päivässä! Siksi kaikki se, mitä me voimme tehdä ja olla, on sidottu tähän hetkeen, tähän päivään!

”…vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ’tänä päivänä’.”

Mikä on siis sanomamme, kehotuksemme ydin ”tänä päivänä”, joka kaikesta ikävästä ja ihmisen vääryydestä huolimatta on Herran meitä varten tekemä ja lahjoittama?

”…sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.”

Siis mihin asti tulee meidän odottaa kärsivällisesti, kestävästi, lujasti, kaiken toisarvoisen syrjään laittaen? Loppuun asti, loppuun, jota me emme millään tavoin kykene määrittelemään, säätelemään, mutta ehkä kuitenkin jouduttamaan!

”…millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä…” (2.Piet.3).

Ei ole siis ollenkaan samantekevää miten me elämme tässä viimeisessä hetkessä ja mitä ajatuksissamme liikkuu! Meissä tulee todellakin olla jotakin sellaista, mikä voidaan havaita olemuksessamme, elämässämme, ei vain näkymättömissä maailmoissa, vaan kaikkialla missä sitten liikummekin. Mitä olemme luvanneet Herrallemme uskon tielle lähtiessämme, mitä Hän on luvannut meille? Ei vain jotakin hetkellistä ja ajallista yhteiselämää, vaan sitoutumisemme on oltava yhtä luja kuin Hänen lupauksensakin:

”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28).

Oi Herra, salli meidän nähdä Sinun todellisuutesi, johon aikanaan olemme sitoutuneet! Ei vain ajaksi, vaan iankaikkisuudeksi, koska me olemme osa Sinua, iankaikkisuudesta lähtien!

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan…” (Ef.1).

Siksi osamme on olla sidottu Hänen Olemukseensa loppuun asti:

Ja hän sanoi kaikille: ’Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?’” (Luuk.9).

Tahdon siis rakastaa Ristiä vaan, kunnes kruunuun sen vaihtaa saan!