Ei oikealle eikä vasemmalle!

”Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut; älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin. Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.” (Joos.1).

Nämä samat sanat pätevät meihinkin tässä ajassa, vertauskuvallisesti. Ne lausuttiin aikana, jolloin kaikki meitä kohdannut oli vielä tulevaisuudessa. Me emme ole lain alla ja me näemme kaiken Moosekseen ja lakiin liittyvän valossa, jota menneet sukupolvet osasivat vain aavistella ja odotella! Me elämme kaikkien Jumalan antamien lupausten täyttymyksessä, mutta onko meillä lainauksemme korostama asenne kaikkea sitä hyvää kohtaan, mitä Jumalamme meille nyt tarjoaa?

”Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” (Matt.13).

Oi, millainen vastuu onkaan yllämme! Minne tämä lainauksemme vie ajatuksemme?

”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään. Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Luuk.12).

Mielessämme on vielä edelliskertainen lainauksemme Mooseksen kokemuksesta:

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.’” (2.Moos.14).

Sydämelläni on korostaa kaiken jumalallisiin asioihin liittyvän kokonaistodistusta ja vastavuoroisuutta. Jumalamme todella sanoo vain mitä tarkoittaa, ja tarkoittaa mitä sanoo. Hän ei puhu vain puhumisen tähden, vaan kaikella on oma tarkoituksensa ja vastineensa todellisuudessa, käytännön elämässä!

Mieleeni tulevat tässä yhteydessä kerrostalomme pihapiirissä tapahtuvat kahvihetket ja melkoisen kanatarhamainen, jopa naapuritalon pihalle asti kuuluva sanahelinä, kotkotus. En ole kenenkään tuomari, ja jokainen vastaa omista turhista sanoistaan ja julkilausutuista ajatuksistaan! Jumalan maailmassa, Hengen maailmassa, on aivan omanlaisensa, jokaisen sanan merkitystä korostava ilmapiiri, jonka tulee tuoda jokaiseen keskusteluun aito jumalanpelko! Mikä kiinnittää huomiota lainauksissamme, etenkin Moosesta koskien?

”Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.”

Meidän ja meidän sanojemme vaikutuksen tulee olla todellisuuspohjaisella, ajankohtaisella, tämän päivän perustuksella, niin että itse asiassa jokainen lausumamme sana ja ajatus sisältää selvän tai kätketyn sanoman, joka on tarkoitettu toteutettavaksi. Tämä antaa aivan uudenlaisen sisällön koko olemisellemme ja elämällemme. Miksi ei Herramme toivomus tulen palamisesta ja leviämisestä toteudu aivan toisenlaisella ja havaittavalla tavalla Hänen omiensakaan piirissä? Johtuisikohan tämä hyvin suuressakin määrin vääristä asenteistamme, jotka tulvivat esiin suumme kautta turhina sanoina ja savuverhoina, niin että levitämme enemmänkin tietämättömyyttä kuin Evankeliumin Totuutta?

”Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.” (Matt.6).

Tämä lainauksemme osoittaa selvästi, että turhat sanat eivät ole rajatut seurakunnallisuuden ulkopuolelle, vaan Jumalan Totuus voidaan hukuttaa mitä monipuolisimpiin hengellisiin monisanaisuuksiin!