Etsikää Herraa! 2

”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes.55)

Huudammeko vain suuressa hädässämme? Tai huudammeko vain sen tähden, että emme oikein osaa päättää mikä on oikein, tarpeen ja juuri kunakin hetkenä välttämätöntä? Aikanaan suuri jumalanmies oli aika erikoisessa tilanteessa ja sai kuulla Jumalan äänen ja nykyään monen mielestä erikoisen vastauksen:

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.’” (2.Moos.14).

Kuinka lohdullista, että niinkin suuri jumalanmies saa kuulla ojentavan vastauksen! Olemme kaikki vajavaisia ihmisiä, joiden kuitenkin tulisi kasvaa hengellisyyteen ja hengellisyydessä, joka lähtökohdaltaan on täydellistä, koska se lähtee Itse Jumalasta. Kuinka paljon me tuhlaammekaan aikaa väärien asenteiden ja näkemysten johdosta!

”…sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle…” (Luuk.6).

Mitä tahtovat nämä lainauksemme kertoa meille, nykyajan valistuneille ihmisille? Suumme saattaa sydämen kyllyyden ja sen täyttävien asioiden johdosta harjoittaa hyvinkin hurskaan kuvan antamaa retoriikkaa, mutta tässä kohden unohdamme helposti jumalallisen tien ja tarkoituksen jatkuvuuden, vastavuoroisuuden! Kuinka sidottuja ovatkaan todellisuudessa sanamme ja tekomme todellisuuden kanssa, ja kuinka tuomittavia ovatkaan jumalallisesta näkökulmasta perustaa vailla olevat huudahduksemme ja äänekkäät rukouksemme! Sen sijaan että suumme aukeaa puhumaan mielestämme tärkeitäkin asioita ilmaisten omia ajatuksiamme ja näkemyksiämme, tulisi meidän aina muistaa, että vaikeneminen on kultaa ja puhuminen usein selvää roskaa! Emme ole Mooseksia emmekä kohtaa aivan vastaavia tilanteita, mutta hänenkin kohdallaan Herra osoitti jokaisella sanalla olevan oman merkityksensä siihen asti, että olemme vastuussa jokaisesta ilmaisustamme!

”Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt.12).

Sanoillamme on paljon suurempi merkitys kuin mitä osaamme ajatellakaan ilman Pyhän Hengen johdatusta ja Hänen antamaansa ymmärrystä! Mooses oli hyvin polttavassa ja kiireisessä tilanteessa, jossa ei niinkään kaivattu hänen monisanaisuuttaan, edes Jumalaa kohtaan! Sama omalla tavallaan pätee meihinkin tässä ajassa!

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.’”

Kuinkahan suuressa määrin olemme pakanoita, joista sanotaan?:

”Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.” (Matt.6).

Millaisen viestin siis sisältävätkään sanamme ja puheemme? Miksi kansa ei lähde liikkeelle suuresta monisanaisuudesta huolimatta? Kuinkahan täynnä kristillinen maailma onkaan turhia sanoja, joista jokaisesta joudumme tilille, ei vain maallisella alueella, vaan nimenomaan hengellisessä mielessä? Jos pasuuna ei anna selvää ääntä, kuka voi tietää mitä tulee tehdä? Seurakunnissa kuultava ”baabelinkielten sekoitus” vain sotkee ihmisten ajatukset ja estää heitä kulkemasta säädetyllä tavalla:

”Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut; älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin. Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.” (Joos.1).

Siis loppuun asti joka päivä, päivin ja öin!