Tummuvat illan varjot!

”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta. Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa.” (Ps.118).

Elämämme suunta on täysin riippuvainen siitä, mitä uskomme ja mitä katselemme. Mieleeni nousee nyt erikoisella tavalla vanha laulu, jossa aikanaan laulettiin yön saapumisesta ja illan varjojen tummumisesta. Miksihän tuota laulua ei ole enää kuulunut vuosikymmeniin? Siksiköhän, että se on jo pitkän, pitkän aikaa ollut todellisuutta ja omalla tavallaan on jo takanamme! Me olemme perustaneet elämämme Kulmakivelle, joka on loukkaus suurimmalle osalle ihmiskuntaa. Tämä määrittelee elämäämme ja kokemuksiamme enemmän kuin olemme valmiita pitämään todellisuutena!

”Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!”

Mikähän oikein enää erottaa yksittäiset päivät siitä pimeydestä, joka niin hiljalleen ja salaperäisesti on hiipinyt keskuuteemme, ympärillemme? Suuri ongelmamme taitaa olla siinä, että me katselemme kaikkea liian laajamittaisesti, pitäen kirjaa siitä, mitä on ollut menneisyydessä ja odotamme tulevaisuutta anoen niin mielessämme kuin toimillammekin menestystä ja jotakin parempaa. Minne hukkaamme kunkin päivän, joka on ainoa mahdollisuutemme ja todellinen osamme tässä vajavaisessa ja lyhyessä olemassaolossamme tässä maailmassa? Tarkemmin ajatellen me voimme iloita ja riemuita vain nykyhetkestä, jota usein kutsutaan myöskin täksi päiväksi! Menneisyys on eilinen päivä, tulevaisuudesta emme voi olla varmoja kuin vain olemalla osa Jumalaamme, jossa olemme tarkemmin ajatellen olleet jo ennen maailman perustamista, Hänen ajatuksinansa ja Hänen kupeissansa, aivan kuten kerrotaan Leevistä:

”Ja Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksiä ottaa, maksanut kymmenyksiä; sillä hän oli vielä isänsä kupeissa, kun Melkisedek meni tätä vastaan.” (Hebr.7).

Kaikesta jumalallisesta perimästämme huolimatta meidän vastuumme on aina tässä päivässä, jonka Jumalamme on tehnyt. Kuinka suuri viisaus ja tieto tähän sisältyvätkään! On aivan liian helppoa kiittää kaikesta menneestä ja jo koetusta, näkemättä sitä vaaraa mikä sisältyy nykyhetken aliarvioimiseen! En voi mitään sille, että yhä uudelleen minun on lainattava sanankohtaa:

”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. (Tänään!) Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.' Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen…” (Matt.7).

Mikä tässä on niin pelottavaa? Viittaaminen taaksepäin, johonkin jo tehtyyn! Tuo päivä jona kaikki paljastuu, on tulevaisuudessa, joka kuitenkin saattaa olla todellisuutta hyvinkin äkkiarvaamatta! Emme siis voi turvata sen paremmin tulevaan kuin emme menneeseenkään!

”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen…”

Kiitos, ylistys Herralle! Tämä on se päivä, jonka Hän on tehnyt minua, sinua varten, jotta me toteuttaisimme kaiken kuulemamme tänä siunattuna päivänä! Eilinen on mennyt, tulevaisuus on yksinomaan Herramme käsissä, meillä on siis vain tämä päivä, joka vielä on armon päivä!

”Ja minä katson oikeaksi, niin kauan kuin tässä majassa olen, näin muistuttamalla herättää teitä. Sillä minä tiedän, että tämän majani poispaneminen tapahtuu äkisti, niinkuin myös meidän Herramme Jeesus Kristus minulle ilmoitti. Mutta minä olen huolehtiva siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin aina voisitte tämän muistaa. Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.” (2.Piet.1).