Kovaa puhetta?

”Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan, eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen.’ Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen  ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä.” (Luuk.4).

Kun Herramme luki Jesajan kirjasta, olivat kaikki ihastuksissaan kuulemansa johdosta. Oli ilo kuulla Jumalan Sanan lupauksista, jotka voitiin nähdä suoranaisena ilosanomana, tietäen kaiken toteutumisesta Messiaan kautta. Olisikohan meidänkin kohdallamme samoin tätä päivänä, aikojen lopussa? Mutta miten on, kun kaikki kuulemamme yhdistetään muuhun Jumalan puhumaan ja aikanaan tapahtuneeseen, toteutuneeseen?

Tiedämme nyt enemmän kuin tuon ajan kansa ja oppineet henkilöt. He odottivat palavasti Messiaan tulemusta, mutta mikä oli heidän motiivinsa, mitä he todella odottivat? Kaikki näytti selvästi ja todistettavasti liittyvän aivan ulkonaisiin tekijöihin, jotka esiintyivät sotilasasuina ja kalisevina aseina, kaupungin lävitse laukkaavina hevosina. Maa oli vallattu, vallitsi miehittäjän ylivoima ja mielivalta. Oli todella vaikeata erottaa toisistaan maalliset ja hengelliset asiat, totuudet. Kansalainen koki ennennäkemätöntä sortoa ja mielivaltaa, tajuamatta todella selvästi omaa osuuttaan ja syytänsä kaikkeen tapahtuvaan ja kokemaansa.

Kansa oli selvääkin selvemmin jo pidemmän aikaa hylännyt Jumalansa tien ja tahdon, kulkien oman harkintansa ja vääränlaisen Sanan tulkinnan varassa, työntäen kaiken vastuun pois luotansa. Ja siitä huolimatta kansa odotti Messiaan tulevan mahtavana soturina ja vapauttajana, ehkä suoranaisen enkeliarmeijan kanssa! Ei ollut olemassa mitään muuta, mitä tuo kansa olisi vihannut enemmän kuin roomalaista valloittajaa keisareineen ja käskynhaltioineen! (Muistamme kuitenkin, mitä pääsiäisenä tapahtui!) Ylivoimaisesta valtaajasta johtuen kapina oli enemmänkin kapinamieltä kuin suoranaista kapinaa, jota toteuttaneet oli häpeällisesti tuhottu, ristiinnaulittu!

Kuinka ristiriitaista olikaan kaikki jumalallisesta näkökulmasta katsoen tuon kansan kohdalla, samoin kuin meidänkin kohdallamme! Kun kaikki on hyvin ja kaikki menee luontevasti oman tahdon mukaisesti, mielihyvää tuottaen, ei ole niinkään tärkeätä hengellisen elämän toteuttaminen, kun maalliset asiat hukkaavat alleen hengellisen kilvoituksen tuottaman rajoittuneisuuden. Niin, ihminen ei todellakaan pidä rajoituksista, joita hengellisyys tuo mukanaan! Ihminen rakastaa kaikenlaista vapautta, ikävä kyllä useimmiten kaikenlaisen mielihyvän tuottamiseen, selittäen Sanan nuhtelevat ja parannukseen kehottavat kohdat, ei toisilla sanankohdilla, vaan omalla hengellisyydellään, joka ei halua tietää mitään Hengen asioista ja leikkaavasta vaikutuksesta.

Kuinka elävä kuva inhimillisestä hengellisyydestä onkaan lainauksemme! Kukaan ei pahastu puhuttelevien sanankohtien lukemisesta, mutta puhuttelun ei ihmisen mielestä tule ulottua liian syvälle. Hän kylläkin kaipaa innoitusta ja piristystä, mutta vain pinnallisella taholla – kuinka kauheata onkaan saada pisto sydämeen, kuten tapahtui ensimmäisenä Helluntaina! On mukava kuulla puhuttelevista asioista, voidakseen sitten kehua ystäville ja tuttaville papin hyvää saarnaa, mutta että tapahtuisi aivan sanan mukaan, sitä ei tunnuta haluttavan:

”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’ Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.’” (Apt.2).

Sana Itse, Herra Jeesus Kristus, selittää meille vielä tänä päivänä, aivan erikoisen puhuttelevalla tavalla, Itseänsä lainaamalla meille entistä useampia selittäviä sanankohtia, jotka vievät meidät ratkaisun paikalle. Sana on tarkoitettu elettäväksi, toteutettavaksi!