Lapsenmielisyys

Osallistuin hiljattain pitkästä aikaa tutun ihmisen hautajaisiin, joutuen pakostakin ajattelemaan meitä kaikkia. Jonkinlainen hämärä pilviverho on pitemmän aikaa leijaillut yllämme, saattaen mielen ehkä turhankin synkkiin ajatuksiin. Mieltäni lohduttivat aamulla kaksi eri sanankohtaa, tuoden esiin meidän Herramme ajatuksia meitä kohtaan kaikkien nykyaikaisten näkemysten ja käsitysten keskellä. Olen tuntenut henkivaltojen vaikutuksen, joka haluaa syyllistää minua siitä, etten ole valmis antamaan yli Sanan todistuksen menevää kunniaa tietyille merkittäville henkilöille. Yhä vielä on vain yksi Välimies Jumalan ja ihmisten välillä, jolle kuuluu kaikki palvonta ja kunnia, mutta joka siitä huolimatta todistaa meille tänä päivänä kaiken murheemme ja masentavien asioiden keskellä: 

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt.11)

"Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Matt.11).

Nämä jakeet tulivat aamulla ensimmäiseksi mieleeni, mutta en muistanut, että ne ovat peräkkäin. Kukaan meistä ei voi ilmoittaa sen paremmin Isää kuin Poikaakaan toiselle ihmiselle, vaikka sellainen henkivalta onkin saanut sijaa jopa jaloimpienkin uskovaisten keskuudessa. Jos pelastuksen perusasiat ja olemus perustuvat lapsenmielisyyteen, niin voimme Jumalan Sanan pohjalta nousta kaikkea sellaista papillisuutta vastaan, joka tahtoo asettaa jonkin ihmisen hengellisen kasvumme ehdottomaksi perustaksi. Sananpalvelijoiden tehtävä perustuu totuuden kertomiseen meille. Jo Paavali näki aivan erikoisella tavalla oman osuutensa ja saattoi sanoa jumalallisella painokkuudella: ”Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt. 20)

Elämä tässä ajassa on todella vaarallista kaikin puolin. Siksi me tarvitsemme jumalallisen varmuuden ja luottamuksen, joka voi perustua ainoastaan Jumalan Sanaan ja Hänen armoonsa. Missä on uskomme ja luottamuksemme iankaikkisuuden edessä, jos yhä vielä vetoamme joihinkin julistajiin ja heidän opetukseensa, mutta emme ole päässeet kokemaan mitä merkitsee lepääminen Jumalan ja Hänen armonsa Sanan hallussa? Yksin Hän on kykenevä pitämään huolta meistä ja antamaan meidän kokea kaiken luvatun täyttymys. Paavali käsitti ajallisuutensa, eikä missään vaiheessa pyrkinyt sitomaan ihmisiä itseensä tai johonkin erikoiseen opetukseen. Paavali oli palvellut seurakuntaa kolme vuotta, joku tässä ajassa ehkä kymmeniäkin vuosia, mutta silti pätee yhä vielä Hengen Paavalille paljastama totuus: ”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” (1.Kor.3).

Saman Hengen vakuutuksen perusteella voimme sanoa uskomme perustuvan samaan totuuteen, sillä Jumala ei muuta Sanaansa, eikä ole varannut tätä aikaa varten jotakin sellaista, mikä ei täydellisesti perustuisi Sanan todistukseen. Jumalan palvelijoilla on oma asemansa, Jumalan lähettämänä, mutta ihmiset nimenomaan tässä ajassa perustavat uskovaisuutensa itse valitulle hiekkaiselle perustukselle. Tarve korottaa ihminen erikoiseen asemaan seurakunnan keskellä perustuu omalla tavallaan meidän Herramme kokemuksiin erämaassa sielunvihollisen esitellessä Hänelle eri mahdollisuuksia. Herramme selvästi kieltäytyi todistaen Kirjoitusten pohjalta, että on MYÖSKIN KIRJOITETTU. Minkä Hän hylkäsi, sen nyt tämän ajan valistama uskovainen vastaanottaa uuden tiedon pohjalta. Mutta Herramme ei tehnyt mitään virhettä, vaan niitä tekevät kohtalokkaassa määrin tämän ajan uskovaiset, jotka eivät tunne Pyhiä Kirjoituksia eikä todellista Jumalan voimaa.

Jatkakaamme tästä tulevina päivinä

Markku Vuori