Toivon
hartaasti etteivät lukijat kyllästy näihin kirjoituksiin niihin sisältyvän
nuhteen johdosta. Sydämeni itkee kaiken keskellä, ennen kaikkea siksi, että
nämä kirjoitukset muutamaa lukuun ottamatta on aikanaan saatettu lähes kaikkien
tuntemiemme ihmisten tietoisuuteen joko sellaisenaan, tai eri puolilla Suomea
pidetyissä kokouksissa puheen muodossa. Sydämelläni
tunnen pakon julkaista nämä kaikki todisteeksi
siitä, että ne jo vuosikymmeniä sitten on asetettu ihmisten eteen ratkaisun
tekemiseksi, eikä kukaan milloinkaan ole tullut Raamatun kanssa eteeni
osoittaakseen, että jokin kirjoituksissa ei ole pitänyt paikkaansa.
”Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään
peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule
tunnetuksi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja
minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.”
(Matt.10). Me olemme tulleet hetkeen, jossa emme enää voi odottaa ”Herran aikaa”
(mitä minulle on hoettu kautta vuosikymmenten), vaan on pakko kohdata
todellisuus, joka on julistettu meille jo vuosikymmeniä sitten. Salaamisen yrittäminen
on järjetöntä, sillä koko maailma on jo nähnyt alennustilamme!
Kirjoitettu
joskus 1990 – luvulla
"Siihen
aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja JOKAINEN TEKI SITÄ, MIKÄ HÄNEN OMASTA
MIELESTÄÄN OLI OIKEIN."
(Tuom. 17:6;21:25).
"Mutta
kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, kokoontui kansa
Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: 'Nouse, tee meille jumala, joka käy meidän
edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, TÄLLE MIEHELLE,
JOKA JOHDATTI MEIDÄT EGYPTIN MAASTA." (2.Moos. 32:1)
"Mooses
puhui israelilaisille kaiken, MITÄ HERRA OLI KÄSKENYT HÄNEN HEILLE PUHUA."
(5.Moos. 1:3).
"Niin
minä vastasin teille: 'Älkää säikähtykö älkääkä peljätkö heitä. HERRA, TEIDÄN
JUMALANNE, JOKA KÄY TEIDÄN EDELLÄNNE, taistelee itse teidän puolestanne, aivan
niinkuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä ja erämaassa, jossa
sinä olet nähnyt, kuinka HERRA, SINUN JUMALASI, ON KANTANUT SINUA, NIINKUIN
MIES KANTAA POIKAANSA, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes
tulitte tähän paikkaan. MUTTA SITTENKÄÄN TE ETTE USKONEET HERRAAN, TEIDÄN
JUMALAANNE, JOKA KÄVI TEIDÄN EDELLÄNNE TIELLÄ katsoakseen teille leiripaikat:
yöllä tulessa, valaistakseen teille tien, jota teidän oli kuljettava, ja
päivällä pilvessä." 5.Moos. 1:29-33)
"Ja
silloin minä käskin Joosuaa ja sanoin: 'Sinä olet omin silmin nähnyt kaiken,
mitä Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt näille kahdelle kuninkaalle. SAMALLA
TAVALLA HERRA ON TEKEVÄ KAIKILLE VALTAKUNNILLE, JOIHIN SINÄ MENET. Älkää niitä
peljätkö, sillä Herra, teidän Jumalanne, sotii itse teidän puolestanne.'
Ja silloin minä anoin Herralta armoa sanoen:
'Herra, Herra, sinä olet alkanut näyttää palvelijallesi valtasuuruuttasi ja
väkevää kättäsi; sillä kuka on se JUMALA TAIVAASSA TAI MAASSA, joka voi tehdä
sellaisia töitä ja niin voimallisia tekoja kuin sinä?'" (5.Moos.3:21-24).
KULTAISTEN VASIKOIDEN LAUMA
5. Moos. 12 toistuvasti varoitetaan Jumalan kansaa ja korostaen
käsketään: "Hävittäkää perin pohjin
kaikki ne paikat, missä karkoittamanne kansat ovat jumaliansa palvelleet...
kukistakaa heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa, polttakaa tulessa...
ja hakatkaa maahan heidän jumaliensa kuvat ja hävittäkää heidän nimensä niistä
paikoista." Miksi näin jyrkkä käsky, miksi tällainen kovuus? "Älä tee liittoa heidän äläkä heidän
jumaliensa kanssa. Älkööt he jääkö asumaan sinun maahasi, etteivät saattaisi
sinua tekemään syntiä minua vastaan; sillä jos sinä palvelet heidän jumaliansa,
on se sinulle paulaksi" (2. Moos.23:32-33). "...vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset
ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi,
on sinua käskenyt, ETTEIVÄT HE OPETTAISI TEITÄ TEKEMÄÄN KAIKKIA NIITÄ
KAUHISTAVIA TEKOJA, JOITA HE OVAT TEHNEET PALVELLESSAAN JUMALIANSA, JA ETTETTE
TE RIKKOISI HERRAA, TEIDÄN JUMALAANNE, VASTAAN" (5.Moos.20:17-18).
Kaikki pakanakansat ovat kautta koko ihmiskunnan historian tehneet
kaiken siten, kuin ovat itse parhaaksi nähneet. He ovat valinneet itsellensä
niin jumalat kuin jumalanpalveluspaikatkin. He eivät ole antaneet
Kaikkivaltiaan Jumalan koko luomakunnassa näkyvän todistuksen sitoa itseänsä,
vaan ovat oman mielensä kuvitelmien ja halujen mukaan luoneet oman
jumalakuvansa ja antautuneet riivaajahenkien palvontaan. Kaikesta huolimatta
Jumala on antanut kullekin kansalle etsikkoajan ja parannuksen mahdollisuuden,
ja kun siitä huolimatta kansat ovat jatkaneet jumalankielteistä tietänsä, on
Jumala ollut pakotettu oman kunniansa tähden puuttumaan asioihin.
Inhimilliselle järjelle on käsittämätöntä se kovuus, miten Jumala salli
israelilaisten hävittää kansat tieltänsä; jumalallinen ymmärrys kuitenkin
käsittää sen, että kaikki jumalaton on kuin oljet tulessa.
Jumala on kautta aikojen tuonut esiin
tahtonsa, tahtonsa, joka on luonnollisesti ristiriidassa inhimillisen tahdon ja
ajattelun kanssa, mutta jolle kuitenkin on valmistettu sija niissä sydämissä,
jotka ovat halukkaita seuraamaan sitä. Jumalallinen siemen yksilön sisimmässä,
joka jumalallisen valon kohdatessaan alkaa kasvaa!
"Nämä ovat ne käskyt ja oikeudet, joita
teidän on tarkoin noudatettava siinä maassa, jonka Herra, sinun isiesi Jumala,
sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi - noudatettava niin kauan kuin elätte
maan päällä. Hävittäkää perin pohjin kaikki ne paikat, missä karkoittamanne
kansat ovat jumaliansa palvelleet, korkeilla vuorilla, kukkuloilla tai
viheriäin puiden alla.
Kukistakaa heidän alttarinsa, murskatkaa
heidän patsaansa, polttakaa tulessa heidän asera-karsikkonsa ja hakatkaa maahan
heidän jumaliensa kuvat ja hävittäkää heidän nimensä niistä paikoista.
Palvellessanne Herraa, teidän Jumalaanne,
ÄLKÄÄ TEHKÖ NIINKUIN HE, vaan se paikka, jonka Herra, teidän Jumalanne,
valitsee teidän sukukuntienne alueelta ja johon hän asettaa nimensä asuaksensa
siellä, se etsikää, ja mene sinne.
Ja sinne viekää polttouhrinne ja
teurasuhrinne, kymmenyksenne, kätenne anti, lupausuhrinne ja vapaaehtoiset
uhrit sekä raavaittenne ja lampaittenne esikoiset.
Ja siellä syökää Herran, teidän Jumalanne,
edessä, ja iloitkaa perheinenne kaikesta, mitä kätenne on hankkinut, millä
Herra, sinun Jumalasi, on sinua siunannut.
ÄLKÄÄ TEHKÖ, NIINKUIN ME TÄSSÄ TÄNÄ PÄIVÄNÄ
TEEMME, JOKAINEN SITÄ, MIKÄ HÄNEN OMASTA MIELESTÄÄN ON OIKEIN, sillä te ette
vielä ole päässeet lepoon ettekä siihen perintömaahan, jonka Herra, sinun
Jumalasi, on sinulle antava." (5. Moos.12:1-9).
Meitä varoitetaan vakavasti: "ÄLKÄÄ
TEHKÖ NIINKUIN HE!" Tämän varoituksen tulisi olla jokaiselle vähänkin
hengellisistä asioista perillä olevalle selvääkin selvempi asia. Mutta nyt me
elämme koko ihmiskunnan historian eksyttävimmässä ajassa, jossa, jos
mahdollista, valitutkin eksytetään. Kukaan itseänsä hengellisenä ihmisenä
pitävä tuskin aivan tietoisesti lankeaisi johonkin selvästi väärään ja
synnilliseen, pakanalliseen tekoon. Langettamiseen tarvitaan eksytys, petos,
väärä käsitys.
Katsellessani ja nähdessäni (voimatta sulkea silmiäni tietyiltä
asioilta, vaikka mieluummin sen tekisinkin) niin sanotun ”aidon seurakunnan”
todellisen tilan tässä ajassa, eivät edellisen lainauksen viimeisen jakeen
sanat voi olla tekemättä hyvin vakavaa ja tuskallista vaikutusta minuun. Jo
aikoinaan Mooses, suuri jumalanmies, joutui näkemään sen aikaisen seurakunnan
todellisen tilan ja sydämensä tuskassa oli pakotettu huudahtamaan: "ÄLKÄÄ TEHKÖ, NIINKUIN ME TÄSSÄ TÄNÄ
PÄIVÄNÄ TEEMME, JOKAINEN SITÄ, MIKÄ HÄNEN OMASTA MIELESTÄÄN ON OIKEIN!"
Tämä ajatus vie meidät automaattisesti
Tuomarien Kirjaan, missä sanotaan: "Siihen
aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja JOKAINEN TEKI SITÄ, MIKÄ HÄNEN OMASTA
MIELESTÄÄN OLI OIKEIN." (Tuom.17:6;21:25).
Kysymys kuuluukin nyt, kahdennenkymmenennen vuosisadan lopulla, sen
jälkeen kun Jumalan lähettämä sanoma on julistettu tälle viimeiselle ajalle: "EIKÖ TÄMÄN AJAN SEURAKUNNALLA OLE
KUNINGASTA, KUN JOKAINEN TEKEE SITÄ, MIKÄ HÄNEN OMASTA MIELESTÄÄN ON
OIKEIN?"
Olemmeko ollenkaan käsittäneet, mistä on kysymys? Tutkikaamme itseämme
ja asettukaamme Jumalan Hengen läpivalaistaviksi, jotta voisimme nähdä totuuden
ja löytää armon avuksemme oikeaan aikaan! Enkö minä voisi Mooseksen tavoin
huudahtaa tässä ajassa, todellisen Jumalan palvelijan mentyä Herransa ja
Luojansa luokse, saman, mitä tuo ensimmäisen exoduksen jumalanmies toi sen ajan
Israelin silmien eteen luvatun maan porteilla: "ÄLKÄÄMME TEHKÖ, NIINKUIN ME TÄSSÄ TÄNÄ PÄIVÄNÄ TEEMME, JOKAINEN
SITÄ, MIKÄ HÄNEN OMASTA MIELESTÄÄN ON OIKEIN, SILLÄ ME EMME VIELÄ OLE PÄÄSSEET
LEPOON, EMMEKÄ SIIHEN PERINTÖMAAHAN, JONKA HERRA, MEIDÄN JUMALAMME ON MEILLE
ANTAVA!"
Kukaan ei ole
sen sokeampi, kuin näkökyvyn omaava, joka haluaa sulkea silmänsä ja kieltäytyy
näkemästä loistavaa valoa. Jos me emme
kykene näkemään tämän hetken todellisuutta, on järjessämme ja hengellisessä
ymmärryksessämme pahasti vikaa! Lähes jokainen sanomaan tunnustautuva on
astunut oman tahdon tielle ja tekee sitä, mikä hänen omasta mielestänsä on
oikein! Kuka suuremmassa, kuka pienemmässä mittakaavassa! Miksi Tuomarien
aikana voitiin todeta, että kansa teki sitä, mikä kunkin mielestä oli oikein?
Koska Israelissa ei ollut kuningasta!
Haluan esittää nyt jokaiselle kysymyksen:
"EIKÖ TÄSSÄ AJASSA OLE JULISTETUN SANAN KAUTTA KAIKKIVALTIAS, VALTAVA
JUMALA, PALJASTETTU JUMALAN KANSALLE ENNEN NÄKEMÄTTÖMÄLLÄ TAVALLA? EIKÖ MEILLE
OLE PASUUNAN LAILLA KUULUTETTU: KUULE ISRAEL, HERRA ON SINUN JUMALASI, SINUN
KUNINKAASI! EIKÖ JEESUS-NIMEN VOIMA OLE TUOTU ESIIN SEURAKUNNAN EDESSÄ
SELLAISELLA TAVALLA, ETTEI KENELLÄKÄÄN TULISI OLLA EPÄILYKSIÄ SEN SUHTEEN, ETTÄ
JEESUS KRISTUS ON SAMA EILEN JA TÄNÄÄN JA IANKAIKKISESTI!?"
Kuka saa ja on
saanut kaiken kunnian tässä ajassa? Kenen nimi on useimpien huulilla, kenen
nimeä mainitaan ylistäen ja korostaen lähes kaikissa kokouksissa ja
tilanteissa? Kenen nimessä hyväksytään tai hylätään veljet ja sisaret, opit ja
opetukset, kenen nimessä vannotaan oikeaoppisuutta ja vanhurskautta?
Mikä erotti aikanaan katolisen kirkon ja protestanttiset toisistaan?
Katolisen kirkon ja sen liittolaisten ylistäessä Isää ja Poikaa ja Pyhää
Henkeä, protestanttiset rohkeasti ja voimallisesti tunnustivat niin huulillaan
kuin sydämellään Jeesus- nimeä. Penseyden hengen saatua vallan tässä
viimeisessä ajassa, on vapaissakin suunnissa mieluummin valittu sanonta Isä ja
Poika ja Pyhä Henki, kuin että olisi rohjettu lausua ääneen Jeesus-nimi, koska
sydämessä oli tapahtunut kuolema; Jeesus-nimi ei ollut enää voimana sisimmässä.
Tosin kyllä lauluissa ylistetään Jeesus-nimeä karismaattisessa hengessä, mutta
saarnoissa sitä kuulee yhä vähemmän.
Kuka saa ja on saanut kaiken kunnian tässä ajassa? Maailma ylistää
tietämättään tai tietoisesti paavillista Jeesus-käsitystä, jossa ylistys
kimpoaa ristiinnaulitun kuvapatsaista ja kohdistuu todellisuudessa
antikristukseen. Onko tämän ajan uskovaisten suhteen toisin? Kaiken järjen
mukaan tulisi olla, mutta kenen nimi on kaiken yllä viirinä ja tunnustuksen
lippuna? Sen sijaan, että todellisen Valon tunnustuksensa mukaisesti
vastaanottanut seurakunta kantaisi Kuninkaansa ja Jumalansa lippua, on se
antanut kirjoittaa Jeesus-nimen sijaan toisen nimen, nimen, jolla ei ole mitään
pelastavaa vaikutusta - "...ja
sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän
synneistänsä" (Luuk.1). "Eikä
ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä
ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman" (Apt.4).
Painukoot nämä sanat tulikirjaimin jokaisen sydämeen, ennen kuin on
liian myöhä: Iankaikkinen ja muuttumaton
Jumalan Sana sanoo vielä tänäänkin: EIKÄ OLE PELASTUSTA YHDESSÄKÄÄN TOISESSA;
SILLÄ EI OLE TAIVAAN ALLA MUUTA NIMEÄ IHMISILLE ANNETTU, JOSSA MEIDÄN PITÄISI
PELASTUMAN!" Jumala voi käyttää ja käyttääkin ihmisiä
välikappaleinansa. Jumala voi tehdä heidän välityksellään (huom. välityksellään)
suuria tekoja, pelastushistoriallisia tekoja, mutta ei milloinkaan Hän ole antanut kunniaansa ihmiselle!
"Minä, Herra, se on minun nimeni, minä
en anna kunniaani toiselle, enkä ylistystäni epäjumalille" (Jes.42:8).
"Itseni, itseni tähden minä sen
teen; sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty! KUNNIAANI EN MINÄ TOISELLE
ANNA. Kuule minua, Jaakob, ja sinä Israel, jonka minä olen kutsunut: MINÄ OLEN
AINA SAMA, MINÄ OLEN ENSIMMÄINEN, MINÄ OLEN MYÖS VIIMEINEN" (Jes.48:11-12).
Kuulkaamme tässä viimeisessä hetkessä, mitä Herra Henkensä kautta meille sanoo!
Hän, joka on aina sama, ENSIMMÄINEN JA
VIIMEINEN! Jumalan Henki huutaa meille tässä ajassa, meille, jotka uskomme
vastaanottaneemme todellisen Valon: "Kuulkaa,
ottakaa korviinne, älkää ylpeilkö, sillä Herra on puhunut. ANTAKAA HERRALLE,
TEIDÄN JUMALALLENNE, KUNNIA, ENNENKUIN TULEE PIMEÄ JA JALKANNE LOUKKAANTUVAT
VUORIIN HÄMÄRISSÄ. SILLOIN TE ODOTATTE VALOA, MUTTA HÄN MUUTTAA SEN
PILKKOPIMEÄKSI, TEKEE SEN SYNKEYDEKSI" (Jer.13:15-17).
Rakkaat veljeni ja sisareni, jotka olette korottaneet ihmisen nimen
sille paikalle, minne ainoastaan kuuluu tuo Nimi, joka on ylitse kaiken,
Jeesus-nimi. Te ette ehkä itse tiedosta sitä, mitä kaikki todellisuudessa
merkitsee, mutta te olette tehneet jotakin sellaista, mistä Jumalan Sana puhuu:
"Sillä minun kansani on tehnyt
kaksinkertaisen synnin: MINUT, ELÄVÄN VEDEN LÄHTEEN, HE OVAT HYLJÄNNEET, JA
OVAT HAKANNEET ITSELLEEN VESISÄILIÖITÄ, SÄRKYVIÄ SÄILIÖITÄ, JOTKA EIVÄT VETTÄ
PIDÄ." Tässä ajassa, jossa koko Jumalan Sana on paljastettu meille, ja
meillä sen johdosta tulisi olla yksi sydän ja yksi mieli, yksi tie, kulkevat
nyt nämä ihmiset satoja eri teitä ja suuntia, ja siitä huolimatta uskovat
olevansa oikeassa. Jos Israelin synti tuossa ajassa, jossa tieto Jumalasta ja
Hänen Sanastansa oli niin vajavaista vielä, katsottiin kaksinkertaiseksi, niin
kuinka moninkertainen se onkaan nyt niiden kohdalla, jotka tunnustavat
näkevänsä, kuulevansa, toteuttavansa Jumalan tahtoa?
Jatkuu osassa 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti