Jumala yksinkertaisuudessa 3

Vierailin hiljattain eräässä perheessä useamman päivän ajan. Suuri osa ajasta istuttiin olohuoneessa ja televisio oli auki. En jaksanut kiinnostua televisio-ohjelmista ja halusin harjoitella pienen tietokoneen käyttämistä kirjoittamiseen ensimmäistä kertaa elämässäni. Muiden keskittyessä keskusteluun ja televisioon, harjoittelin näppäimistön käyttöä kirjoittaen muistiin mieleen tulevia asioita. Tuloksena ei ollut tavanomaista tekstiäni olosuhteista johtuen, mutta katson kuitenkin voivani julkistaa ainakin osan siitä.

Me itse tuomme pahoja asioita liian lähelle väärillä asenteillamme. Me hekumoimme vaarallisilla asioilla, uskoen toimintamme perustuvan raamatullisuuteen. Me saatamme vaikuttaa tuleviin asioihin hyvin vakavallakin tavalla, luoden mielikuvia, jotka eivät sittenkään vastaa todellisuutta. Me provosoimme ihmisiä ja henkiä toimimaan ajatustemme toteuttamiseksi, kun kaiken tulisi tapahtua juuri päinvastaisesti. Kuinka monet ajatukset olemmekaan manipuloineet läheisiimme, käsittämättä ollenkaan omaa osuuttamme pahan lietsomiseen ja lisäämiseen! Väärät ajatuksemme ja puheemme siis saattavat tapahtumaan juuri sen, mitä vastaan uskomme toimivamme! Onko maailmassamme sittenkään niin paljon kaikkea sitä, mitä me kauhistelemme? Olemmeko osaltaan luoneet sen maailman, jota vastaan uskomme toimivamme?

Me siis ympäröimme itsemme suurella määrällä asioita, joita ei ehkä olisikaan ilman omaa vaikutustamme!

Me itse päätämme mitä asioita huomaamme ja huomioimme, mille annamme aikamme ja mihin sidomme voimavarojamme. Henkiset voimavaramme ovat paljon rajoitetummat kuin mitä olemme tottuneet ajattelemaan.

Ihmisen ei tarvitse olla itsekäs, mutta hän voi olla niin itsekeskeinen, että häntä voidaan pitää narsistisena. Ihminen, joka koko ajan ajattelee kokemuksiaan ja vastoinkäymisiään, pahentaa tilannetta katkerilla ajatuksilla ja masentuneisuudella. Hän näkee kaiken tummien lasien lävitse, riippumatta todellisuudesta. Hän huomaa vain ne asiat, jotka itse sen hetkisen mielialan mukaan haluaa nähdä. Hänellä on tarve löytää helpoin selitys negatiivisille tunteilleen, koska ei pohjimmiltaan voi hyväksyä niitä. Tätä perustelua hän pyörittää mielessään loputtomasti, siten vain pahentaen matalaa mielialaansa.

Masentunut pyrkii pakenemaan vallitsevaa tilannettaan pyrkimällä asettamaan kyseenalaiseksi toisten mielipiteitä, eli uskoo tietävänsä asioita paremmin kuin muut. Häntä on aikanaan epäilty ja painettu alas, nyt hän lievittääkseen pahaa oloaan tekee saman muille tahtomattaankin.

Jos ihminen ei osaa tai jaksa arvostaa itseään, on hänellä todella suuri ongelma suhteessaan muihin ihmisiin. Hän on epäillyt itseään, siis on luonnollista epäillä toisia. Omat mielikuvat ovat päällimmäisenä ja totuus unohtuu tai peittyy todella helposti vaikeasti ratkaistavien tilanteiden edessä. Kaikki voimavarat käytetään hetkittäiseen selviämiseen. Ei ole aikaa eikä voimia muiden ihmisten elämälle tai tarpeille. Keskustelut ja oikeastaan kaikki kansakäyminen jäävät vajavaisiksi eivätkä tuota tarvittavaa tyydytystä. Kuullaan ja nähdään kaikenlaista, mutta oma pahoinvointi valtaa kaiken tilan omasta tahdosta riippumatta. Tarkoitus on aivan toinen, kuin asioiden toteutuminen. Eristyneisyys ja yksinäisyys vain lisääntyvät, kun muut ihmiset kokevat jäävänsä ilman kuulemista ja huomioimista. Ihminen on sen verran itsekäs, ettei kovin pitkään halua ymmärtää masentuneen ongelmia. Masentunut omalla tavallaan pyrkii hallitsemaan kaikkia tilanteita ja aikaansaa siten loukkaantumista ja pettymystä. Pyritään selittämään kaikki omista näkökohdista, tehden tyhjäksi toisten mielipiteitä.

Kun ihmisen mielessä pyörivät omat asiat, on mieli varattu hyvin rajoitettua toimintoa varten. Kierre on niin voimakas, että elämä alkaa määräytyä mielessä pyörivien asioiden perusteella, niin ettei elämässä oikeastaan tapahdu muuta kuin se, minkä mieli valitsee. Hyvä esimerkki tästä ovat ne vuodet, kun kirjoittaja halusi kerätä kaiken mielenterveyteen liittyvän kirjallisuuden kirpputoreilta. Kuukausien aikana muodostui selvä kuva siitä, millaisia kirjan kansia tai selkiä kannattaa etsiä. Siten silmä valitsi jo etukäteen kaiken sen, mitä se halusi nähdä. Aikanaan sitten koitti melkoinen yllätys kun selvisi, että ahkerimmin etsimiäni kirjoja oli vielä aivan erilaisella kannella, joten ne olivat kaikki jääneet hankkimatta.

Me siis hyvin suuressa määrin kohtaamme vain sen, mitä olemme varautuneet kohtaamaan. Tämä koskee sekä asioita, että ihmisiä. Me huomioimme vain tietynlaiset ihmiset, tietynlaiset tapahtumat, ja ihmettelemme sitten elämämme suppeutta ja rajoittuneisuutta. Jos mieli on päättänyt pitäytyä vain tietynlaisiin matkakumppaneihin, emme salli silmiemme kohdata toisenlaisia ihmisiä. Me olemme sitä mieltä, ettei meistä välitetä, mutta todellisuudessa omat päätöksemme rajaavat tuttavapiirimme, eikä se meitä. Katsekontaktin syntyminen on siis suuressa määrin kiinni meistä, ja jos katseemme on välttelevä, huomaavat kohtaamamme ihmiset sen hyvin varhaisessa vaiheessa.

Me olemme niin suuressa määrin pettyneet erilaisiin ihmisiin, useimmiten aivan aiheellisesti, että uusien kontaktien luominen tuottaa vaikeuksia. Me epäilemme uusien ihmisten rehellisyyttä ja aitoutta. Me emme avaudu oikealla tavalla. Kontakti ei synny ilman jonkinlaista avautumista. Jos pelkäämme katsoa vastaan tulevaa silmiin, ei yhteyttä muodostu. Eleemme puhuvat voimallisemmin kuin selvät sanamme. Me viestitämme koko olemuksellamme sitä, mitä meissä on, vaikka emme haluakaan sitä siinä laajuudessansa nähdä. Siksi on mahdollista määritellä kohtaamistamme ihmisistä erilaisia asioita, kuitenkin melkoisella virhemarginaalilla.

Aikanaan olimme ex-vaimoni kanssa matkalla opettajainkokoukseen vieraalle paikkakunnalle, emmekä olleet selvillä siitä, missä kokous olisi. Sanoin jo etukäteen, että meidän tulee vain katsella kadulla samaan suuntaan kulkevia ihmisiä, joilla on laukku ja jotka kävelevät tietyllä tavalla. Ei ollut vaikeata todeta, missä kokoontuminen oli!

Kadulla on helppo päätellä uskovaisten kirkkokunta vaatetuksesta tai hiuksista. Jokaisella on oma leimansa ja ympäröivä ilmapiiri. Huomioitava jälleen tietty virhemarginaali!

Kadulla kulkiessa on surullisinta todeta, että todella monella on suuriakin mielenterveysongelmia. Aika jossa elämme, on todella vaikea, ja on ymmärrettävää ihmisten huonovointisuus. Siksi ei tässä ajassa ole yhtään todella tervettä ja kunnossa olevaa ihmistä. Ihmiset vain vaihtelevalla taidollisuudella kätkevät ongelmansa ja vaikeutensa. Kaikkein viisaimpien kirjoissa kulkevat ovat kaikkein suurimpia näyttelijöitä mitä erilaisimmissa rooleissa. Pelko nykyhetkestä ja tulevaisuudesta hallitsee useimpien elämää, vaikka eivät halua sitä tunnustaa ja paljastaa läheisilleenkään. Siksi ihminen tässä ajassa enemmänkin suorittaa elämää kuin elää sitä!

Median seuraaminen ja elokuvien katselu eivät ole niin viattomia asioita kuin aina on kuviteltu. Tietyt sarjat ja elokuvat ruokkivat ihmisissä tietynlaista kuvitteellisuutta ja fantasiamaailmoja, niin että ihminen tottumuksen orjana ei huomaa lainkaan missä määrin elää kuvitelmien ja epätodellisuuden maailmassa. Surullisinta tämä on lastemme kohdalla, joiden päiväkotina on useimmiten muutaman neliön tila nykyaikaisen television edessä. Vanhemmilla ei ole aikaa eikä voimia lapsia varten, joten nämä imevät valtavan määrän vaikutteita kuvaruudulta. Elämä ei todellakaan ole ollenkaan sitä, mitä lapsi väärän opetuksen alla uskoo todellisuudeksi. Pää ei kestä sellaisia lyöntejä ja hakkaamista, mihin lapsi pannaan uskomaan. Kuolleet eivät herää eloon, ei sen paremmin Kelju - Kojootti kuin ei Maantiekiitäjäkään kirjoittajan lapsuudessa. Kivi murskaa alleen jääneen kertakaikkisesti, peruuttamattomasti! Tipi ja Sylvester ovat esimerkki mitä suurimmasta petoksesta, jos asia oikein nähdään!

Kuvitteellinen maailma on aivan liian suuressa määrin vallannut alaa ihmisten elämässä. Rajoitetusti se on meille jokaiselle usein hengenpelastaja, mutta tekohengitystä ei ole tarkoitettu jatkuvaksi hoidoksi. Ilman televisiota kirjoittaja olisi varmastikin aikanaan sanonut hyvästit tälle elämälle kaikkien suorastaan murskaavien vaikeuksien keskellä. Oli hyvä päästä hetkeksi pakenemaan todellisuutta, jota ei vielä tänäkään päivänä ole helppo uskoa todeksi uskovaisten maailmassa.

Me olemme suurien valintojen edessä, nimenomaan tässä ajassa. Suurempi Viisaus on monessa suhteessa vienyt meitä teitä pitkin, jotka ovat pakottaneet nousemaan Järkevyyden vuorelle tai laskeutumaan Todellisuuden syvyyksiin. Hyvä Paimenemme on antanut meidän nähdä, ettei vihreitä niittyjä riitä aivan joka päivällemme. Sudet eivät ole kuolleet sukupuuttoon, vaan uusia poikueita syntyy kiivaaseen tahtiin. Tumma hahmo kiertää yhä edelleen yön pimeydessä kylväen omaa turmion kylvöään.

Todellisuuden kohtaaminen on monelle vastenmielistä. Mutta ilman tätä kohtaamista elämämme on jatkuvassa vaarassa, koska Hänen nimensä on Tie, Totuus ja Elämä. Nämä kolme nimitystä sulkevat automaattisesti ulkopuolelleen kaiken mielikuvituksellisuuden ja epätodellisuuden. Totuus ei tule elämäämme väkisin, vaan se kutsuu meitä luokseen myöskin Viisauden nimellä. Me voimme elää vain tätä hetkeä, emme menneisyyttä eikä tulevaisuutta!

Kaikki mielikuvituksen luoma on mielenkiintoista, mutta suuri osa on peräisin sieltä, mistä kaikki väärä puhekin tulee, helvetin syvyyksistä. Sanonta tuntuu pahalta ja siksi sitä ei mielellään mainita. Että joudumme tilille jokaisesta turhasta sanastakin, tuntuu tänä aikana aivan liian kovalta puheelta. Siksi kai etenkin luterilaisen kirkon papit lähes poikkeuksetta asettelevat sanansa todella varovasti, puhuen hyvin harkiten ja ajatuksella. Hitaasti, varmasti, ettei tule virheitä ja joku saa pistoa sydämeensä, valittaen ehkä yleisönosastolla papin julmuudesta ja tuomiomielestä!

Miksi kirjoittaja osallistuu eri suuntien kokouksiin ja käy joskus kirkossakin? Meidän on saatava olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Kun ajattelee nykyistä kehitystä, on pidettävä kiinni siitä minkä tietää oikeaksi, mutta silti pidettävä yhteyttä niiden uskovaisten kanssa, jotka siihen vielä ovat halukkaita. Osallistuminen toisten suuntien kokouksiin ei merkitse kaiken hyväksymistä, koska emme liity kirkkokuntiin. Tuomiomieli sulkee meidät kaikkien ulkopuolelle, ja siitä meillä on kymmenien vuosien kokemus. Toimintamallimme ei pätenyt ja aikaansai vain pahaa mieltä ja suoranaista mielen sairauttakin. Totuudesta kiinni pitäminen ei tarkoita kaikkien toisinajattelijoiden tuomitsemista, vaan meidän tulee olla sellaisia, että ihmiset haluavat tietää miksi olemme niin erilaisia.

Markku Vuori