Luther 1

      Helmikuu 1999

 ...hänen henkensä

   hänessä kiivastui...

                                                                (Apt.17:16)

Tuskin on milloinkaan mikään kirja tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin hiljattain erään veljen minulle ojentama kuvaus siitä, mitä tapahtui tämän vuosisadan alussa Los Angelesissa, Yhdysvalloissa. On mahdollista, että olen lukenut tuon kirjan tai sen sisältämät asiat aikaisemminkin, vuosikymmeniä sitten. Mutta nyt, siinä hengellisessä valossa, josta Jumalan armosta olen tullut osalliseksi tässä ajassa, eivät tuon kirjan sisältämät ajatukset voi olla puhuttelematta aivan erikoisella tavalla.

Me olemme monessa suhteessa luoneet itsellemme väärän kuvan useista hengelliseen elämään ja Jumalan pelastushistoriaan liittyvistä asioista. Syynä tähän eivät ole sen paremmin opetus tai sen puute, vaan omat, perinnäiset tottumuksemme, joista meidän on niin vaikea päästä eroon. Me olemme vastaanottaneet liian paljon asioita ikään kuin perinnäisten, värillisten silmälasien lävitse, jotka suovat meidän nähdä vain sen, mikä meitä miellyttää ja mikä meille sopii.

Jumala on puhunut tässä ajassa sellaisella tavalla kuin ei milloinkaan aikaisemmin. Siihen Hän käytti vaatimatonta ja nöyrää palvelijaansa, jonka suun kautta olemme saaneet kuulla Hänen Sanansa julistettuna alkuperäisen tarkoituksen ja päämäärän mukaisesti, ilman inhimillisiä korostuksia ja selityksiä. Mutta kuinka moni todellisuudessa on käsittänyt, mistä pohjimmaltaan on kysymys?

Yksi suurimmista erheellisistä väittämistä tämän ajan "todellisten uskovaisten" keskuudessa on eittämättä se, että vain sillä on jotakin merkitystä tämän ajan uskovaiselle, mitä meille tässä ajassa on julistettu. Tämä erheellinen väittämä ei perustu missään suhteessa Jumalan Sanaan eikä myöskään julistukseemme, vaan yksinomaan inhimillisen mielen alati toistuvaan ajatuskulkuun, joka aivan jumalallisen etsikonajan hetkellä on halukas seuraamaan aitoa Jumalan Hengen johdatusta, mutta sitten kokiessaan inhimillisen minänsä joutuvan tuliseen ahjoon, etsii pakotietä tästä puhdistavasta koettelemuksesta.

Ihminen on aina ollut samanlainen: hän haluaisi kaiken mukavaksi ja hyväksi kokemansa, mutta ei ole valmis maksamaan siitä mitään. Mutta tämä ei onnistu Jumalan asioiden suhteen, sillä kaikella on hintansa, vaikka Golgatalla maksettiinkin täysi hinta meidän pelastukseksemme. Vastaanottaaksemme Jumalan lahjan, meidän on tehtävä sille tilaa itsessämme, olemuksessamme. Ja juuri tähän siivoamiseen, tyhjentämiseen, perustuu meidän tuskamme ja ahdinkomme.

Me olemme tottuneet tietynlaisiin ajatuskulkuihin tarkistamatta niitä Jumalan Sanasta. Itse asiassa riittää aiheeseemme liittyvän toteamiseen yksinomaan tarkkaavainen ja avomielinen julkaisemiemme saarnojen lukeminen tai kuuleminen.

Jumalan neuvopäätös ja pelastussuunnitelma eivät perustu johonkin sellaiseen, mikä olisi saanut alkunsa vasta meidän aikanamme, vaan Hän on tehnyt kaiken valmiiksi jumalallisessa viisaudessansa ja ennalta tietämisessänsä jo ennen maailman perustamista. Jumala tiesi ihmisen lankeavan, ja sen tähden Hänellä oli jo valmiina tiensä tämän johtamiseksi takaisin luoksensa, alkuperäiseen tilaan. Vihollisen, langettajan, kukistamiseksi laadittu jumalallinen suunnitelma tuotiin julki jo Eedenin puutarhassa: "Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." (1. Moos. 3: 15).

Ennen kuin Jumalalla oli mitään kansaa tai ryhmää, Hän ilmestyi inhimillisesti katsoen sattumanvaraiselle miehelle sattumanvaraisessa paikassa, Harranissa, ja teki liiton tämän kanssa. Inhimillisesti katsoen ja ajatellen todella mitättömän tuntuinen tapahtuma, mutta se kuitenkin merkitsi perustaa niin Israelin kansalle kuin Uuden Testamentin seurakunnallekin!

Jumalan lupaukset nimenomaan meitä pakanakansoja kohtaan perustuvat jo aikaan ennen Mooseksen syntymää ja lain antamista. "Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi. " (Gal. 3: 17). Me tiedämme, että me Kristuksen kautta olemme tulleet Aabrahamin siemeneksi ja siten olemme osallisia kaikista niistä siunauksista, mitkä Aabrahamille luvattiin.

Minä uskon itse kullekin olevan selvää sen, että Uuden Testamentin seurakunnan syntyminen helluntaina on perusta meidän hengelliselle elämällemme yhteisönä, hengellisenä ruumiina. Kuitenkin tämä täydellinen harmonia kesti vain lyhyen aikaa, ja pimeys valtasi vähitellen alaa siinä määrin, että puhutaan pimeästä keskiajasta, jona tosin ei puuttunut uskonnollisuutta, mutta todellinen usko rajoittui harvoihin valittuihin.

Saamastamme opetuksesta käy mitä selvimmin esiin Jumalan pelastushistorian kulku, ja meidän tulee olla todella tarkkaavaisia, ettemme kulje tärkeiden asioiden ohitse. Itse asiassa minä uskon meidän syyllistyneen juuri tähän mitä kohtalokkaimpaan laiminlyöntiin, niin että olemme kadottaneet kokonaisnäkemyksen Jumalan toiminnan suhteen. Hebrealaiskirjeessä meillä on mitä vakavin varoitus: "Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse." (2:1). Juuri samasta asiasta puhutaan meille siinä, että jos me emme osu maaliin, on meidän palattava takaisin ja yritettävä uudelleen. Eikö juuri meidän keskuudessamme ole tapahtunut niin, että me kaikesta ponnistelustamme huolimatta emme olekaan saavuttaneet sitä, mihin niin voimakkaasti olemme pyrkineet, ainakin omasta mielestämme?

Onkohan niin, että meidän tulee todellisessa sydämen hädässä palata takaisin löytääksemme jotakin sellaista, minkä ohitse me olemme kulkeneet, arvostamatta sitä kylliksi? Hengellisessä elämässä ei ole todellista kasvua ja kehitystä, jos me emme huomioi kaikkea sitä, mitä Jumala meille on säätänyt ja määrännyt!

Todellinen valo siis painui käytännöllisesti katsoen piiloon pimeiden vuosisatojen aikana, mutta alkoi sitten kuitenkin Jumalan lupausten mukaisesti tulla esiin tiettynä ajankohtana. Niin saamamme opetus kuin kirkkohistoriakin todistavat sen, että tämä kaikki alkoi, sanokaamme nimenomaan näillä sanoilla: Pyhän Hengen alkaessa toimintansa veljemme Martti Lutherin kautta. Me saatamme ajatella, että mitä hyötyä on tällaisesta ajattelusta, sillä olemmehan me nyt osallisia jostakin paljon suuremmasta ja täydellisemmästä. Mutta juuri tässä kohden me olemme vähintään yhtä suuressa määrin väärässä, kuin mitä saatamme olla oikeassa. Olemmeko milloinkaan tulleet ajatelleeksi asiaa todella sellaisena kuin se on? Käsitämmekö, että tuona aikana ei ollut kysymys jonkun kirkon perustamisesta tai jonkun suuren miehen jalustalle nostamisesta, vaan aidosta Jumalan Hengen työstä seurakuntansa keskellä! Vaikka Luther oli hyvin vajavainen näkemyksissänsä ja sai tietyssä määrin vähän aikaan, pysyen monessa suhteessa väärissä käsityksissä ja opetuksissa, oli siitä huolimatta kysymys aidosta Pyhän Hengen toiminnasta, vaikka valon määrä ei ollutkaan vielä kovin suuri. Mutta tärkeintä kaikessa oli se, että tehtiin uusi alku: ihminen ei pelastukaan hyvien tekojensa ja ansioidensa perusteella, vaan hänet vanhurskautetaan uskon kautta. Ottaen huomioon sen hetkisen kirkollisen ja maallisen tilanteen, tämä alku oli todellisuudessa, Jumalan näkökulmasta, valtava askel kohti alkuperäistä raamatullista opetusta!

Pankaamme merkille yksi seikka: Luther oli todellisuudessa paljon pidemmällä ymmärryksensä suhteen kuin monet tänä päivänä! Hän jopa tiesi, kuka on antikristus, vaikka hänen nimeensä vannovat kirkolliset seuraajat eivät sitä käsitä, vaan ovat täyttä vauhtia menossa takaisin kaikkien kirkkojen äidin helmaan, eli suoraan paavin hallintaan. Hän lausui asiat oikealta nimeltään sellaisella rohkeudella, mikä puuttuu kaikilta hänen nimeään kantavilta kirkkoisiltä. Ja mikä meidän kannaltamme on tärkeintä ymmärtää, on seuraava, mitä jokaisen tulee tarkata todella täydellä huomiokyvyllänsä:

Todellisuudessa ei ole lainkaan kysymys siitä, miten me asian tänään näemme. Me katsomme itsemme ulkopuoliseksi kaiken sen suhteen, mitä tuona aikana 1500-luvulla tapahtui. Totunnaiset ajatuksemme ovat harhauttaneet meidät pahemman kerran, niin että me yhdistämme Lutherin ja tuona aikana tapahtuneen vain luterilaiseen kirkkoon ja protestanttiseen liikkeeseen. Huomatkaamme kertakaikkisesti se, että tuona aikana todellakin oli kysymys aidosta Jumalan Hengen työstä, Jumalan puheesta uskovaisillensa sen ajan valossa. Itse asiassa Lutherilla ja tuon ajan tapahtumilla ei Jumalan silmissä ole mitään tekemistä jonkin ennemmin tai myöhemmin perustetun kirkon kanssa. On suuri vääryys Jumalan suunnitelmaa ja pelastushistoriaa kohtaan, jos me katselemme kaikkea tuota vain kirkollisesta ja kirkkokunnallisesta näkökulmasta, jättäen itsemme täysin sen ulkopuolelle. Todellisuudessa tämä kaikki tuona aikana tapahtunut on osa todellisen seurakunnan historiaa, osa tuossa ajassa eläneiden veljiemme ja sisartemme hengellistä elämää. Todellisuudessa se on osa meidänkin hengellistä elämäämme, sillä Jumalan suunnitelma ja Valon eteneminen liittyvät mitä olennaisimmin näihin tapahtumiin. Se, mistä me olemme osallisia tässä ajassa, tässä hetkessä, perustuu toki ensisijaisesti Golgatan lunastustyöhön, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemaan, mutta seurakuntana meidän tulee nähdä se tosiasia, että tämä Kaita Tie kulkee tuonkin ajanjakson lävitse, ollen sitova ja velvoittava jokaista uskovaista kohtaan tässäkin ajassa!

Kaikki mitä Jumala on puhunut ja tehnyt, on sitovaa ja velvoittavaa jokaiselle Hänelle kuuluvalle. Moni ei tätä käsitä, ja siksi onkin päässyt vallalle sellainen käsitys, etteivät tuona aikana polttavana olleet asiat merkitsekään mitään tämän ajan uskovaiselle. Mutta toistakaamme vielä kerran painokkaasti se, mitä jo olemme useaan kertaan julki tuoneet: Kysymys ei ollut Lutherin tekemisistä tai opetuksista, vaan aidosta Pyhän Hengen vaikutuksesta tuossa ajassa! Niinpä se, mikä Hengen vaikutuksesta tuossa ajassa kirkastui Herran omille, on velvoittavaa meitäkin kohtaan tässä ajassa, koska se on Jumalan Sanaa! On suuri vääryys korostaa kaikkea sitä, mikä vielä jäi korjaamatta ja palauttamatta ennalleen, puhdistamatta. Luther saattoi tehdä vain sen, mikä oli säädetty tuota aikaa varten, sillä hän ei voinut edetä sen pidemmälle kuin mitä Pyhä Henki tuossa ajassa vaikutti!

Miksi aivan yhtäkkiä minut kuin temmataan Saksan maaperälle, ja näen Lutherin astelevan mahtavan kirkon edessä olevalla torilla, kirkonkellojen kumistessa "lakiansa"? Miksi samanaikaisesti ajattelen sitä lakihenkistä julistusta, joka on tullut meidänkin keskuuteemme? Miksi yhtäkkiä mielessäni yhdistyvät nämä kaksi asiaa, ikään kuin ilkkuen meitä tässä ajassa: ”Te ette ole päässeet edes siihen, minkä Luther aikanaan saavutti! Hän sentään käsitti, että ihminen vanhurskautetaan uskosta, mutta te...! Te luulette yhä vielä miellyttävänne Jumalaa tiettyjen asioiden tekemisellä tai tekemättä jättämisellä!"

Se, että nykyinen luterilainen kirkko on ominut Lutherin itselleen, ei missään määrin tee vähempiarvoiseksi sitä, mitä Jumala Pyhän Henkensä kautta toi esiin tuossa ajassa, ei ainoastaan sen ajan ihmisiä varten, vaan myöskin meitä varten! Kaikki se, mikä on julistettu ja tuotu esiin Jumalan Sanasta Pyhän Hengen vaikutuksesta, on ainaisesti sitovaa Hänen omiansa kohtaan! Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ja se meidän tulee käsittää tässäkin ajassa; sitä meidän tulee opettaa kaikessa olemuksessansa.

Miksi sitten ei meille enemmän puhuttu vanhurskauttamisesta ja siihen liittyvistä asioista? Minun mielestäni niistä on puhuttu aivan kylliksi, jos vain tahdomme kuunnella ja vastaanottaa. Mutta käsitämmekö vieläkään, mikä oli Jumalan tälle ajalle lähettämän profeetan tehtävä? Hän itse jatkuvasti viittasi puheissaan Lutheriin, Wesleyhin, vuosisadan alun Pyhän Hengen vuodatukseen, ja todellisuudessa perusti suuren osan opetuksiansa näihin tapahtumiin, tuoden esiin Jumalan Hengen liikkeen ja Valon vähittäisen lisääntymisen. Miksi nyt sitten niin sanotut aidot uskovaiset lähes täysin kieltävät kaiken sen, mitä Jumala teki muina aikoina, ennen veljemme esiin astumista? Eikö kaikessa ollutkin kysymys aidosta Pyhän Hengen liikehdinnästä? Jos tiettyjä sanankohtia ei ole mainittu saarnoissa, ovatko ne silloin käytännössä merkityksettömiä meille tässä ajassa, vaikka entisten aikojen veljemme niistä saarnasivat Pyhän Hengen voitelussa? Onko Jumalan Sanalla eri merkitys kunkin ajan uskovaisille? Onko Jumalan Sana eriarvoinen ja ‑ merkityksinen eri aikoina, niin että kerran taivaassa voimme todeta, että itse kukin on saapunut sinne erilaisten vaatimusten ja velvoitteiden perusteella? Emmekö olekaan samanarvoisia ja -veroisia kaikkien todellisten uskovaisten kanssa? Onko meidät nyt vapautettu kaikesta siitä Sanan opetuksesta, mistä veljemme ja sisaremme olivat osallisia menneinä aikoina, ja mikä velvoitti heitä? Eikö jokaista tuomitakaan saman Jumalan Sanan perusteella, niin kuin veljemme toistuvasti todisti?

Rakkaat veljeni ja sisareni, käsittäkäämme vihdoinkin, ennen kuin on liian myöhä, että joka ikinen Jumalan Sanan sisältämä opetus ja sana on velvoittava kaikkina aikoina, kaikkia uskovaisia kohtaan! Me emme voi hylätä Sanan opetusta vanhurskauttamisesta uskon kautta sillä perusteella, että Lutherin jälkeen perustettiin luterilainen kirkko ilman hänen myötävaikutustansa. Ihmisten teot eivät voi tehdä tyhjäksi Jumalan tekoja, Pyhän Hengen vaikutusta!

Me emme voi hylätä Sanan opetusta pyhityksen suhteen vain sillä perusteella, että ilman Wesleyn vaikutusta ja tahtoa hänen toimintansa perusteella on syntynyt lukematon määrä erilaisia uskonyhteisöjä, jotka kaikki opettavat eri tavalla näistä asioista. Samoin me emme voi hylätä Sanan opetusta Pyhästä Hengestä ja armolahjoista ja Pyhän Hengen täyteydestä sillä perusteella, että nykyinen helluntaiherätys on organisoitunut ja käytännössä hylännyt kaiken entisen voimansa ja palavuutensa.

Tämä juuri tuo meidät tuohon veljeni antamaan kirjaseen, joka kertoo Pyhän Hengen vaikutuksesta tämän vuosisadan alussa. Ja muistakaamme vielä kerran: Vaikka koko maailma pitää noita tapahtumia, erikoisesti Los Angelesissa, nykyisen helluntaiherätyksen perustana ja juurina, on todellisuus Jumalan silmissä jotakin aivan muuta. Pyhän Hengen vuodatus ja Jumalan ihmeelliset teot tuona aikana ovat sitä mitä nämä sanat jo julkituovat. Kysymys oli aidosta Jumalan toiminnasta ja Pyhän Hengen vuodatuksesta, eikä kukaan voi omia niitä itselleen yksinoikeudella. Todellisuudessa on kysymys Jumalan pelastushistorian yhdestä vaiheesta, mistä ihmiset itse ovat ajautuneet oman sydämensä vääryyden perusteella kaikkiin ilmansuuntiin.

Veljemme toiminta alkoi vasta paljon myöhemmin, eikä tee missään suhteessa tyhjäksi kaikkea sitä, mitä Jumalan Henki aikaisemmin oli tehnyt. Päinvastoin, tämä valtava Jumalan toiminta oli jatkoa kaikelle sille, mitä Henki aikaisemmin oli tehnyt. Valo oli alkanut loistaa Lutherin aikana ja lisääntyi koko ajan. Aikamme jumalanmiehen esiin astuminen ei katkaissut kaikkea pelastushistoriallista tapahtumaa, vaan oli jatkoa aikaisemmin tapahtuneelle, perustuen kaikkeen siihen, mitä jo aikaisemmin Pyhän Hengen vaikutuksesta oli julki tuotu. Mikään Pyhän Hengen toiminta ei tee tyhjäksi jo tapahtunutta aitoa vaikutusta, vaan kaikki Jumalan puhe jo Vanhassa Testamentissa perustui siihen, että jokainen todellinen profeetta puhui sanottavansa sopusoinnussa sen kanssa, mitä joku toinen profeetta jo aikaisemmin oli puhunut Herran nimessä.

Jumalan Henki lankesi voimallisena tämän vuosisadan alussa. Inhimillisesti voitaisiin tänä päivänä arvostella sitä, että tämä pelastushistoriallinen tapahtuma alkoi paikkakunnalta, jonka ylle on langetettu jumalallinen tuomio. Mutta eikö kaikki tämä olekin mitä suurimmassa määrin jumalallisen esikuvan mukaista? Los Angeles oli suuren jumalallisen etsikonajan keskipisteenä, mutta koska Jumalan armo hylättiin, muodostui kaupungista, josta koko maailmaa koskettava Hengen liikehdintä levisi, todellinen jumalattomuuden ja paheiden keskittymä, joka erikoisesti Hollywoodin välityksellä on levittänyt saastutuksensa koko maailmaan. Koko alue filmistudioineen ja piilaaksoineen on San Franciscoa myöten syöksyvä meren syvyyteen. Tämä ei ole ainoastaan veljemme ennustus, vaan koko tieteellinen maailma tunnustaa sen todellisuuden.

Jatkuu osalla 2…