Kultaiset vasikat 2

                       

   Miten tämä kaikki voi olla mahdollista? Alussa itse kukin ilolla vastaanotti kuulemansa Sanan ja uskoi Jumalan tälle viimeiselle ajalle antamiin lupauksiin. Ihmismieli ajatteli kaikelle oman aikansa, ja kun kaikki ei toteutunutkaan odotusten mukaisesti, loppui itse kultakin kärsivällisyys jossakin vaiheessa. Ei käsitetty, että Jumala koettelee lapsiansa ja aivan käytännön ahdistusten ja koettelemusten kautta kasvattaa meitä jumalisuuteen. Kaikki ei tapahtunut niin nopeasti kuin toivottiin, ja kärsimätön ihmismieli tarvitsi korvikkeeksi jotakin. Astuttiin edelle Jumalan aikaa ja tarkoitusta, ja niin syntyi harhaoppi toisensa jälkeen. Kun itse Jumalan Sana ja sen saarna ei riittänyt, tai se kosketti liian ankarasti ja leikkaavasti, käännyttiin mieluummin niiden puoleen, jotka saarnasivat "salaisuuksista", käsittämättä lainkaan sitä, että Jumalan salaisuus paljastettuna on Jeesus Kristus!

   On myös toteutunut se sana, joka sanoo: "Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa..." (Matt.24:48-). Kaiken tietämättömyyden ja vajavaisuuden nimissä voidaan ymmärtää se, jos menneinä aikoina, kun Jumalan Sanaa ei vielä ollut paljastettu, sananpalvelijat keskenään kävivät paremmuuskilpailua ja jopa panettelivat toisiaan oman aseman parantamiseksi. Mutta on aivan käsittämätöntä se, kun tässä ajassa veli taistelee veljeä vastaan ja sisar sisarta vastaan. Sille ei ole mitään puolustelua eikä mitään hyväksyntää!

   Kuka ei olisi kuullut: "Älkää huokailko veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella" (Jaak.5:9). "Jos joku sanoo: 'Minä rakastan Jumalaa', mutta vihaa veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt" (1. Joh.4:20).

   Jos maallisessa elämässä joku ei halua nähdä luonnollista veljeänsä tai sisartansa, ja kaikin tavoin karttelee tämän näkemistä, on jokainen valmis sanomaan: "Tämä ihminen ei lainkaan rakasta veljeänsä, vaan päinvastoin hänen täytyy vihata tätä suuresti!" Tähän ei tarvita minkäänlaista erikoista ymmärrystä tai viisautta, normaali terve järki antaa siitä arvionsa ja tuomionsa!

   Me saatamme sanoa, ettemme tiedä rikkoneemme missään kohden. ME VAIN EMME HALUA NÄHDÄ JA TUNNUSTAA VÄÄRYYTTÄMME! Jos sisar asuu paikkakunnalla, jossa jumalanpalvelija perheineen asuu noin puolen kilometrin päässä, ja tämän vaimo näkee sisaren kaksi tai kolme kertaa vuodessa, palvelijan nähdessä tämän kerran vuodessa, täytyy jossakin olla hirvittävästi vikaa! Miten ylipäätänsä on mahdollista pienellä paikkakunnalla vältellä toista tällaisessa määrin? Voiko sisar sanoa: "Minä rakastan tätä veljeä ja hänen vaimoansa, mutta en missään tapauksessa halua tavata häntä; kokouksiin matkustaessa toivon, ettei hän ja hänen vaimonsa matkustaisi samalla junalla."

   ME OLEMME NIIN VÄÄRÄSSÄ KUIN OLLA VOI; ME OLEMME TOTTUNEET VIHAAMME JA RAKKAUDETTOMUUTEEMME SIINÄ MÄÄRIN, ETTEMME KÄSITÄ SUORANAISESTI TAISTELEVAMME ITSE JUMALAA VASTAAN, JOKA JOPA HUOKAUKSET KATSOO NIIN PAHAKSI, ETTÄ SANA SANOO TUOMARIN SEISOVAN OVELLA!

   Kun itse Herramme Jeesus Kristus opetti meitä rukoilemaan, sisällytti Hän kaiken olennaisen muutamaan lauseeseen, ja jokainen meistä on lukuisia kertoja rukoillut "Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi... anna meille ...anna meille..." Meidän elämämme on niin täynnä tarpeita, että onko siis ihme, jos rukouksemme enimmäkseen onkin jonkin tarpeellisen pyytämistä. "Rakas Herra, tarvitsen sitä ja sitä, anna minulle sitä ja sitä! Suo tälle sisarelle ja veljelle se, mitä hän pyytää!" Mutta käsitämmekö lainkaan, mistä on kysymys? Kenelle me kohdistamme rukouksemme? Ristiinnaulitun kuvalleko, joka ei kuule eikä näe mitään? Vai puhummeko todellisuudessa vain itsellemme itsemme sisällä? Voivatko rukouksemme tulla kuulluiksi? Kuuleeko Jumala rukouksemme, ja jos kuulee, niin miksi?

   Miten alkaa tuo rakas rukous, rakas siksi, että Herramme itse opetti sen meille? Isä meidän, joka olet taivaissa! Isämme, joka on Kaikkivaltias Jumala, joka kuulee ja näkee kaiken! Jonka nimi on yli kaiken! Siksi sanomme heti perään: Pyhitetty olkoon sinun nimesi! Jokainen todellinen jumalanlapsi käsittää ja tuntee luissansa ja ytimissänsä, että tämä Isämme, Jumala, on Pyhä Jumala, jonka tahdon tulee olla jokaisen ihmisen laki. Sen tähden rukoilemme koko sydämestämme: "...tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa..." Tähän kaikkeen on jokainen sanova aamen, aamen! Me haluamme Jumalan tahdon toteutuvan myös omassa elämässämme eikä yksin taivaassa. Rukoilemme suullamme ja sydämellämme ja todistuksemme on totinen. "...anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme!" Aamen, halleluja! Ylistetty olkoon Jumala taivaassa, joka ruokkii meitä niin maallisella leivällä kuin Sanallansakin! Todistuksemme on totinen!

   Mutta veljeni, sisareni, kuinka totinen on todistuksemme käytännössä, todellisuudessa? Nyt en puhu minä, vaan Jumalan Henki Pyhän Sanan kautta. Onko todistuksesi totinen, oletko totinen Jumalan lapsi, joka on uudestisyntynyt mielensä uudistuksen kautta? "...ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme!" Sinä et ole voinut pettää minua, sinä et ole voinut pettää monia silmät auki kulkevia veljiä ja sisaria - kuinka sinä saattaisit voida ajatella pettäväsi Kaikkivaltiasta Jumalaa, jonka silmät ovat kuin tulen liekki??!!

   Sinä sanot rakastavasi kaikkia veljiä ja sisaria. Miksi kuitenkin sinä vuodesta toiseen todistat veljeäsi vastaan ja ikään kuin pidät hänen syntiänsä voimassa? Veli on itkenyt ja pyytänyt anteeksiantamusta, itkenyt, pyytänyt anteeksiantamusta... ja siitä huolimatta sinä kymmenenkin vuoden jälkeen vielä todistat veljeäsi vastaan ja haluat tehdä hänen palvelustehtävästänsä mitättömän? Siitä huolimatta, että Herra on erikoisella tavalla siunannut häntä ja käyttänyt häntä siunaukseksi lukemattomille! Sinä saatat olla veli tai sisar, palvelustehtävässä tai et. Sinä saatat todistaa siitä, kuinka Jumala siunaa sinua, ja on paljastanut sinulle Sanansa. Sinä olet saattanut saada erikoisia kokemuksia. Sinulla saattaa olla suurikin ryhmä ihmisiä ympärilläsi, veljiä ja sisaria, jotka kuuntelevat sinua.

   Kaikkivaltiaan Jumalan edessä minun on kuitenkin julistettava sinulle, veljeni, sisareni - ei vihassa, ei rakkaudettomuudessa, vaan Jumalan Rakkauden tähden, jotta voisit tehdä parannuksen ja korjata asian - "Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset... Sillä Jumala ei katso henkilöön. Olitpa kuka tahansa, veljeni, sisareni, saarnaaja tai rivimies, asutpa missä tahansa, JOS SINÄ ET VOI KOKO SYDÄMESTÄSI ANTAA ANTEEKSI KENELLE TAHANSA VELJELLESI TAI SISARELLESI, (YLIPÄÄNSÄ ONKO JOLLAKULLA SINULTA ANTEEKSISAATAVAA TAI ANTEEKSIPYYDETTÄVÄÄ?) OLI KYSYMYS SUURESTA TAI PIENESTÄ RIKKOMUKSESTA, NIIN EIVÄT MYÖSKÄÄN SINUN SYNTISI JA RIKKOMUKSESI OLE ANTEEKSIANNETUT! SINUN SYNTISI JA RIKKOMUKSESI PYSYVÄT, JA SINÄ ET VOI OLLA OSALLINEN ENSIMMÄISEEN YLÖSNOUSEMUKSEEN, OLI TODISTUKSESI MIKÄ TAHANSA!

   TÄMÄ ON NÄIN SANOO HERRA!

   Sinä saatat saarnata veljillesi ja sisarillesi sanomaa ja pitää hurskaita ja siunatun tuntuisia kokouksia, mutta siitä huolimatta Herran ääni todistaa sinua vastaan: "Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta!" Meille on selvästi sanottu, että olisi parempi, jos ampuisit veljesi, kuin että pilaisit puheillasi hänen maineensa. Sinä et ainoastaan ole itse puhunut pahaa, vaan olet saattanut laumasi tekemään saman. Sinä olet veljesi murhaaja, mutta mikä pahinta, sinä olet tehnyt kanssarikollisiksesi ne, joita sinun olisi tullut varjella kaikelta pahalta, niin kuin lammaspaimen suojelee laumaansa. Sinun syntisi pysyy, haluatko veljiesi ja sisartesikin kaatuvan Herran edessä oman syntisi tähden?

   Kuinka tarkoin tunsikaan Herra Jeesus tämän ajan, kun Hän sanoi: "Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. SILLÄ JOS TE RAKASTATTE NIITÄ, JOTKA TEITÄ RAKASTAVAT, MIKÄ PALKKA TEILLE SIITÄ ON TULEVA? EIVÄTKÖ PUBLIKAANITKIN TEE SAMOIN? JA JOS TE OSOITATTE YSTÄVÄLLISYYTTÄ AINOASTAAN VELJILLENNE, MITÄ ERINOMAISTA TE SIINÄ TEETTE? EIVÄTKÖ PAKANATKIN TEE SAMOIN?" (Matt.5)

   Minä olen täysin tietoinen tämän kirjoitukseni seuraamuksista, ja kerron kaiken siten kuin sydämelläni koen. Koko viime kesän olin pakotettu olemaan Heinolan torilla, jotta tulisin taloudellisesti toimeen. Keväällä hankin kirjapainolaitteita ja äänityslaitteita suurella summalla, koska eräs veli lahjoitti suuren summan tälle työlle. Aivan paikkakunnalta oli saatavissa enemmänkin tarvittavia laitteita hyvin edullisesti, joten vastoin ohjeita tein jonkin verran velkaa, koska tilaisuus tuntui todella edulliselta.

   Rehellisesti sanottuna tuntui mielettömältä joutua olemaan torilla myymässä lahja- ja matkamuistoesineitä, kun kotona on kaikki tarvittava tehokkaan paino- ja julkaisutyön tekemiseksi. Mutta mitä hyödyttävät kaikki laitteet, jollei ole taloudellista mahdollisuutta toimintaan? "Jumala ei ole varmastikaan tarkoittanut sinua tähän työhön, koska varojen suhteen on puutetta", on useampikin sanonut, kenen suulla, sitä en mene takaamaan!

   Nyt pääasiaan. Kesän aikana muutama veli vieraili luonani ja kävin joitakin keskusteluja puhelimessakin. Tuomitkaa minut, ampukaa, tehkää mitä tahansa, mutta teidän on pakko kuulla totuus, joka ei ole yksinomaan minun sydämelläni, vaan mistä ovat todistaneet monet muutkin.

   Jeesus sanoi tuossa kohdassa: "Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?" Missä tilassa me olemme todellisuudessa tänä päivänä, jos joku veli soittaa minulle ja sanoo: "Minä en mitenkään ole kiinnostunut maailman ihmisistä, mutta mitä ajattelet siitä, kun luin lehdestä, että Irwin Goodmanin leskelle kerättiin talorahat; jumalattomat ihmiset keräsivät rahaa toiselle! Jos meidän joukossamme joku on hädässä, ei tehdä muuta kuin potkitaan päähän. Maailmassa on enemmän rakkautta toisiansa kohtaan kuin seurakunnassa!" Mitä sanomme tähän? Onko tuo veli sekopää? Onko hän luopio? Onko hän ymmärtänyt mitään?

   Mitä kertovat minulle sisaret, mitä kertovat veljet? Kaikki todistavat samasta asiasta! MAAILMAN IHMISTEN KESKUUDESSA NÄYTTÄÄ TÄSSÄ MAASSA OLEVAN ENEMMÄN RAKKAUTTA KUIN USKOVAISTEN KESKUUDESSA! MITÄ SE TODISTAA MEISTÄ JA MEIDÄN USKOSTAMME?

Jatkuu osassa 3