Herralle kiitos normaalista säästä, niin ulkona kuin
asunnossanikin! Osa helteestä on vieläkin olohuoneessani, sillä kivitalo
lämpiää kuumalla ilmalla parissa päivässä ja jäähtyminen kestää kauemmin kuin
lämpiäminen! Helle ei ole koskaan sopinut minulle ja jokainen kuuma päivä
vähitellen uuvutti minut sellaisella tavalla, että nytkin jouduin todella
ponnistamaan ottaakseni tietokoneen syliini. Ihminen korjaa nyt oman kylvönsä
satoa aivan erikoisella ja ilmeisellä tavalla.
”Ja hän sanoi myöskin
kansalle: ’Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja
niin tuleekin. Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja
niin tuleekin. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida;
mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa? Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä
oikeata on?” (Luuk.12).
Missähän määrin me jokainen olemme omalla tavallamme ulkokultaisia
tässä ajassa tekemiemme arvioiden suhteen? Me olemme hyvin suuressa määrin
tietoisia kaikista maallisista asioista, mutta jokin meissä kaikesta
näkemästämme huolimatta pyrkii vakuuttamaan meissä ja meille ja meidän
kauttamme, että kaikki on sittenkin hyvin, ei hätää mitään. Menneinä vuosina
saatoimme vakuuttaa itseämme ja toisiamme kiitollisuudella siitä, että tämä on
juuri se aika, jossa olisimme valinneet elää, jos meillä olisi ollut
ratkaisuvalta. Itse en ole enää ollenkaan varma valinnastani, vaikka aikanaan
teimme Jumalani kanssa sopimuksen, että haluan valita vaikeamman tien Hänen
kanssaan, kunhan vain saan elää tietoisuudessa Hänen tahdossaan olemisesta. Siten
en voi olla lainaamatta sanankohtaa:
”Rakkaani, älkää
oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin
teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette
osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa
ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen
nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää
teidän päällänne.” (1.Piet.4).
Rehellisyyden nimessä joudun arvioimaan niin aikaa kuin
kaikkea tapahtuvaakin aivan uudella tavalla, tunnustaen etten milloinkaan
elämässäni olisi edes kuvitellut joutuvani kokemaan kaikkia niitä helteitä,
joista maalliset helteet ovat vain heikko varjokuva. Minulle on todella
tapahtunut kaikkea sellaista, mitä voin pitää todella outona, inhimilliselle
mielelle käsittämättömänä. Uskovaisuus on tuonut ja tuo mukanaan omanlaisensa
helteet, ja samanaikaisesti maalliset helteet kertovat karua kieltään siitä,
mitä on seurauksena koko maailman jumalakielteisyydestä! Ihminen on kohta
totaalisesti unohtanut mitä Sana sanoo aivan alkulehdillään:
”Ja Herra Jumala otti
ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan
sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ’Syö vapaasti kaikista muista
paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä
päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.’” (1.Moos.2).
Mitä kaikkea sisältyykään muutamaan sanaan: ”Viljelemään ja
varjelemaan”! Ei ole ihminen todellakaan viljellyt ja varjellut, vaan on kaikin
tavoin pyrkinyt luomaan (manipuloimaan geenejä) jotakin omaa ohitse
jumalallisen järjestyksen, jonka perusolemus tuodaan toistuvasti esiin sanoilla
”lajinsa mukaan”! Hän aivan omalla tavallaan syö edelleenkin hyvän ja pahan
tiedon puusta, arvioiden kaikkea oman järkensä ja jumalattoman olemuksensa (oman
lajinsa) mukaisesti, kysymättä lainkaan ”mitä Jeesus tekisi” kulloisissakin
tilanteissa! Maailma viis veisaa Jeesuksen tekemisistä, mutta traagisinta
kaikessa on se, kuinka uskovainen maailma havaitsemattomalla tavalla entistä
enemmän jättää tämän kysymyksen leijailemaan jossakin yläilmoissa, kumartaen
vääryyden edessä ja toimien täysin ajattelematta ja esittämättä kysymystä ”mitä
Jeesus tekisi” juuri kohdatussa tilanteessa!
Ei ole siis mitään syytä ihmetellä kaikkia kokemiamme ”helteitä”,
sillä elämme todellakin ajassa:
”Hän, joka näitä
todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian.’ Amen, tule, Herra Jeesus! Herran
Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.” (Ilm.22).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti