”Mutta
Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän
näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia. Niin hän keskusteli
synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä
niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.” (Apt.17).
Kirjoitimme viimeksi mukavuudesta,
jonka totesimme olevan melko vieras ajatus aidossa kristillisessä elämässä. Nyt
jo parin päivän ajan on mielessäni toistunut sanan ”mukava” ohella sana ”mieluisa”,
joka esiintyy Jesajan kirjassa inhimillisen ja pakanallisen toivotuksen yhteydessä.
Mitä sanoo tässä yhteydessä veljemme Paavali selvästikin sydämensä tuskassa
kaiken näkemänsä ja kokemansa keskellä?
”Niinkuin
ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille
evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon
kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö
pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi
Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että
minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä
ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen
minulle ilmoittanut.” (Gal.1).
Silmiemme edessä on päivittäin kaksi
eri todistusta, kaksi eri kirjoitusta, pääsääntöisesti kaksissa eri tauluissa,
ja meidän elämämme tärkein päätös perustuu siihen, kumpaan niistä rakastumme,
kumman mukaan tahdomme elämämme kulkevan! Meidän on ratkaistava aidon ja
todellisen Evankeliumin ja ”toisen evankeliumin” välillä. Tämä ratkaisu ei
juurikaan ole tekemisissä mukavuuden kanssa - ainoastaan ”sen toisen”
opetukseen ja esittämiin asioihin sisältyy mitä houkuttelevin menestysteologia,
mukavuusteologia. Ratkaisu on itse kunkin tehtävissä erilaisten päätelmien
tekemisellä! Kummassakin tapauksessa ”ihmismielinen mukavuus” on vain
näennäinen, petollinen tekijä! Yhä vielä pätee Sanan Totuus näistä kahdesta eri
mahdollisuudesta!:
”Sentähden,
kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille;
sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se
portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä
sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja
harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt.7).
Emmekö juuri nyt elä ajassa, jossa
kaikki mukavuus näyttää kaikkoavan edestämme ja seuraava toivomus tai
suoranainen käsky kaikuu entistä voimakkaampana ja mieluisuutta etsivänä?
”Mene
siis nyt ja kirjoita se tauluun heidän läsnäollessaan ja piirrä se kirjaan,
että se säilyisi tuleviin aikoihin, ainiaan, iankaikkisesti. Sillä he ovat
niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla
Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: ’Älkää nähkö’, ja ennustajille: ’Älkää
ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita.
Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä.’”
(Jes.30).
Ketä meidän siis tulee miellyttää, milloin
puhua kestävää ja aitoa totuutta?
”Mikään
rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on
rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu
sinetiksi lunastuksen päivään saakka.” (Ef.4).
”Anna
sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.”
(Snl.23).
Ja ennen kaikkea:
”Ja
tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet,
mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä
kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä
uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.”
(1.Piet.2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti