Ihaninta ihmisessä… seurakunnassa… 3

”Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia. Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.” (Apt.17).

Mieleeni tulee tänään se, kuinka aikanaan muutama henkilö seurakunnastamme sanoi meille hyvästit ja liittyi johonkin pakanalliseen uskontoon. Tuolloin kirjoittajankin henki omalla tavallaan kiivastui, mutta oli ehkä liiankin varovainen sanoissaan. Tahdoimme tietystikin perusteet tällaiselle päätökselle, ja vastaus oli todella sellainen, mikä hämmentää mieltä vielä tänäänkin. Se lyhykäisyydessään kuului: ”Uuden seurakuntamme ihmiset ovat niin mukavia!” Kuinka nurinkurinen tilanne! Paavali pyrki ilmoittamaan aikanaan pakanalliselle kansalle sen Jumalan, jota me palvelemme, mutta nyt pakanalliset jumalat ”kiivastuivat” ja käänsivät useammankin henkilön mielen omien oppiensa ja näkemystensä puoleen, ennen kaikkea kannattajiensa ”mukavuuden” perusteella! Tätä asiaa on joutunut todella ajattelemaan ja pohdiskelemaan syvällisesti!

Mukavuus on todella vieraalta kuulostava sana hengellisissä piireissä! Mieleeni ei tule kuin yksi ”mukavuuskohta” Sanasta, joka omalla tavallaan on vastaus kysymyksiimme sen suhteen, miksi joku kokee jonkin pakanallisen uskonnon paremmaksi ja mukavammaksi olinpaikaksi!

”Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: ’Istu sinä tähän mukavasti’, ja köyhälle sanotte: ’Seiso sinä tuossa’, tahi: ’Istu tähän jalkajakkarani viereen’, niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?” (Jaak.2).

Mikä on kaiken laittomuuden ja rakkaudettomuuden, ristiriidan takana? Meidän oma mukavuudenhalumme, joka omalla ja kätketyllä tavallaan etsii mukavuutta itselleen, toisen mukavuuden varjolla! Jos uskomme edellisen lainauksemme perusteella perustuu henkilöön ja hänen tarjoamaansa mukavuuteen, on koko uskonelämämme todella suuressa vaarassa kaatua vaakakupissa väärälle puolelle, jos ei ole jo kaatunut!

Me kuvittelemme punnitsevamme toisia ja heidän näkemyksiään, mutta todellisuudessa punnitsemme omia halujamme ja omaa mukavuuttamme, ikään kuin valheellisella tavalla peiliin katsoen, kaiken takana kuitenkin ollessa hiljainen toivomuksemme ja käskymme: ”Peili, peili kultainen, kerro toki kuinka minä olen kaunein ja ylitse kaikkien muiden!” Ja miksi ei peili vastaisi kaiken toivomuksemme mukaisesti, sillä onhan se oma peilimme, oma kuvastimemme, kuvatuksemme! Tällä perusteella mikä tahansa uskonto ja ihmisryhmä on mukavampi kuin Sanaan perustuva yhteisömme, jonka perusolemus on olla Lihaksi Tullut Sana!

Miettikäämme kuitenkin kaikella vakavuudella sitä, kuinka meidät jätetään mukavuuden puutteessa!!! Millaiseksi meidät nähdään, millaisena meidät koetaan?

”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” (Jaak.3).

”Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt.24).

Meidän Rakkaudentehtävämme ei siis lopu laittomuuden vallan johdosta, vaan meidän on pysyttävä vahvoina loppuun asti! Käsittäkäämme kuitenkin, etteivät pakanalliset uskonnot ole jossakin kaukaisuudessa, vaan väärät profeetat kuuluvat täysin samaan kategoriaan! Yhä vielä pätee, ei näennäinen mukavuutemme, vaan jumalallisen Rakkauden aikaansaama:

”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa!”