”Nämä
sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien
pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Ja hän
kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.” (5.Moos.5).
Jumalallamme on kaikessa tietty
määränsä! Kuinka kaukana ovatkaan ihmisen ajatukset ja käsitykset aidosta Jumalallisuudesta!
Kuten jo olen viitannut kerrostalomme pihapiirin katokseen ja lepotuoleihin, ei
niillä istuvilla ja keskustelevilla ihmisillä ole minkäänlaisia rajoja puheiden
ja sanojen suhteen! ”Mummo kanasensa…!” Kuinka siunattu asia onkaan se, että on
kuitenkin Yksi, josta voidaan sanoa Kaikkivaltiudestansa ja Kaikkitietäväisyydestänsä
huolimatta:
”Nämä
sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien
pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt.”
Viides Mooseksen kirja on entisen ja
aikaisemmin puhutun kertausta, ei jonkin uuden esiin tuomista! Jumalamme puhui
sen minkä näki meidän parhaaksemme, tietäen meidän ajatusmaailmamme ja
jumalattoman filosofiamme, Hän ei ole niin kuin ihminen, joka jatkuvasti muuttaa
mieltänsä ja kehittelee joka päivä jotakin uutta, jotakin enemmän!
”Jumalaton
hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö,
niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon
anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne,
eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi
kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun
ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes.55).
Mitä tästä opimme? Mitä sanoi
Paavali, todennäköisesti ajatellen tätäkin sanankohtaa?
”Alammeko
taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä
teille tai teiltä? Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme
kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on,
että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei
musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen
lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei
niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi
meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on
tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan
Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor.3).
Jos emme aikaisemmin ole sitä
tulleet ajatelleeksi, tehtäköön tiettäväksemme: palvelee omassa inhimillisessä
tilassa oleva mielemme vain omaa parastamme ja omia etujamme hyvääkin tehdessään!
Siksi kaikki Jumalamme silmissä tapahtuva arvokas ja merkittävä perustuu kautta
aikakausien sanoihin:
”…kirjoitettu,
ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen
lihatauluihin.”
Jumalamme kaikessa puhumisessansa ja
kirjoittamisessansa ei siis lainkaan keskity siihen, mikä ihmiselle itselleen
on arvokkainta, aivoihin! Hän on kiinnostunut sydämistämme, todellisesta
olemuksestamme, joka kaikesta syntiinlankeemuksesta huolimatta kaipaa yhteyttä
Luojaansa. Ihmiselle on kuitenkin tavattoman vaikeata käsittää, ettei hän itse
sanele ehtoja, vaan kaikki on kirjattuna Kirjoituksissa, Elävän Jumalan Sanassa,
mikä on Hän Itse! Siksi hän toimii kuten on kuvattu Kolossalaiskirjeen toisessa
luvussa:
”Jos
te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te,
ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä (lisäyksiä): ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’ -
sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja
oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun
jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä;
mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Jos
te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on
ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne
siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette
kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun
Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte
kirkkaudessa.”
Tämä ei tarvitse mitään selityksiä
tai lisäyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti