Amen, tule, Herra Jeesus! 2

”Ja Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian.’ Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.” (Ilm.22).

Tämä sanankohta ei kaipaa mitään selittelyjä, sillä se tuo selvästi julki jumalallisen tarkoituksen ja päämäärän. Me olemme matkalla jokaisena elämämme päivänä, mutta meille on jätetty ratkaisuvalta päämäärämme suhteen: hyväksymmekö jumalallisen suunnitelman sellaisena kuin se on meille annettu, vai onko sisimmässämme tarve parannella selvää Sanan ilmaisua määrittelemällä yksittäisiä kohtia päteviksi tai epäpäteviksi! Kaikelle on selvääkin selvempi esikuva esivanhemmissamme, etenkin Eevassa, joka uskoi ymmärtävänsä paremmin Sanaa käärmeen luomassa ilmapiirissä. Hän selitti Jumalansa puhetta ja jopa lisäsi siihen vain yhden ainoan ajatuksen, joka ei ollut peräisin hänen Luojastansa, vaan käärmeen innoituksesta! Seuraukset ovat selvästi nähtävissä!

Kaikki tämä todistaa meille sen, ettei meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta koristautua itse valitsemillamme Jumalan Sanan kohdilla, vaan iankaikkisesti pätee lainauksemme totuus:

”Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.”

Millainen vastuu onkaan jokaisella Jumalan Sanan kanssa tekemisissä olevalla, ennen kaikkea saarnaajilla ja opettajilla! Tämä Totuus on tuotu julki jo Vanhan Testamentin puolella:

”Ja nyt, Israel, kuule ne käskyt ja säädökset, jotka minä teille opetan, että seuraisitte niitä, eläisitte ja ottaisitte omaksenne sen maan, jonka Herra, teidän isienne Jumala, teille antaa. Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan.” (5.Moos.4).

Mitä sanotaan Herrasta Itsestänsä?:

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.” (5.Moos.5).

Herra selvästikin odottaa meiltä täysin samaa suhteessamme Hänen Sanaansa. Hän on tehnyt päätöksensä ja tehnyt ne meidän tiettäväksemme! Minua ovat aina erikoisella tavalla puhutelleet nuo sanat:

”…eikä siihen enempää lisännyt.”

Herran puhe on täydellistä, eikä salli mitään lisäyksiä tai poisottamisia, sillä Hän on Alfa ja Omega! Tämä meidän on täydellisesti hyväksyttävä, jos haluamme saavuttaa päämäärämme Tulevassa Olotilassa, Uuden Elämän täyttymyksessä siellä, missä on Elämän Puu ja Uusi Jerusalem. Paetaksemme kaikkea tulevaa pahaa, on meidän varottava kaikenlaisten omien selitysten lisäämistä!

”Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan…”

Mitä siis meidän tulee puhua ja tuoda julki suullamme?:

”…vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” (Matt.5).

”…vaan "on" olkoon teillä "on", ja "ei" olkoon teillä "ei", ettette joutuisi tuomion alle.” (Jaak.5.).

Tämä on mahdollista vain olemalla osa koko Jumalan Sanaa! Vain siten meillä on todellinen uskallus huudahtaa: ”Tule pian, Herra Jeesus!”