Eikä siihen enempää lisännyt!

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.” (5.Moos.5).

”…eikä siihen enempää lisännyt.”

En voi juuri nyt olla ajattelematta kerrostalomme pihalla tapahtuvia päivänviettoja, jotka merkittävältä osaltaan koostuvat melkoisesta määrästä julkituotuja ajatuksia. Usein tulee mieleen vanha laulu, joka kertoo pienistä kanasista, jotka mummo niitylle ajoi, ja jotka hyppelivät ja pitivät aivan omanlaistansa meteliä! Kuinka toisin tulisikaan olla Jumalan Sanan suhteen kaikissa kanssakäymisissämme!

On todella hyvä asia kun puhutaan Jumalan Sanasta ja tutkitaan Kirjoituksia, mutta miksihän tuntuu siltä, että meidän ihmisten kohdalla on aivan toisin kuin mitä Herramme tahto on! Herra ilmoitti tahtonsa ja suunnitelmansa kovalla äänellä vuoren salamoidessa ja jyristessä, kansan tuolloin vapistessa pelosta kaiken kuulemansa ja näkemänsä johdosta. Tänään olemme tekemisissä täsmälleen saman Sanan kanssa, mutta missä on jumalanpelko ja entinen vapina ja maahan heittäytyminen? Onhan Jumalan Sana täsmälleen sitä mitä se on aina ollut, ilman synkkiä pilviä ja jylinöitäkin! Vai olisiko juuri tässä vastaus kysymykseemme?

Koko ympäröivä maailma on täynnä kaikenlaista jyrinää ja taivaalla vyöryvät ihmisiä pelottavat synkät pilvet mitä moninaisimmissa muodoissa! Onko jumalanpelkoa ja kunnioitusta Hänen Sanansa edessä juuri ollenkaan, vai kohdistuvatko kaikki pelkomme tuleviin tapahtumiin, irrallaan Hänestä, joka yhä vielä on ainoa Toivomme! Mitä joutuvatkaan Herralle uskolliset kokemaan vaelluksensa aikana?:

”…koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista. Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: ’Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne!’ Mutta he joutuvat häpeään.” (Jes.66).

”…eikä siihen enempää lisännyt.”

Aivan kuten Herramme on Alfa ja Omega, Alku ja Loppu, Ensimmäinen ja Viimeinen, aivan samoin on Hänen Sanansa suhteen, koska Hän on Sana! Tähän Sanaan ei saa lisätä yhtään mitään, eikä ottaa mitään pois, siitä meitä on varoitettu enemmän kuin kylliksi, vai onko sittenkään? Meille tarkoitettu Sana, Pelastuksen Sanoma, on aivan omalla tavallaan rajattu juuri siihen, mitä Herramme on tahtonut tietoisuuteemme tuoda, Elävänä Olemuksena, joka ei kaipaa selityksiä, vaan ainoastaan kuuliaisuutta ja arkaa tuntoa! Henki Itse selittää meille kaiken, yhdistellen eri kohtia, jotka muodostavat Yhden Ainoan Kokonaisuuden, selittäen Itse Itsensä!

Ei ole siis ollenkaan kysymys mistään pihapidoista, joita säestävät loputtomat mielipiteet ja inhimilliset näkemykset! Meidät on kaikki luotu erilaisiksi jumalanlapsiksi, koska vain tämänlaatuinen erilaisuus yhdessä voi tuoda julki Herramme todellisen kuvan. Mitä meiltä siis puuttuu, mikä on ongelmamme tässä ristiriitaisuuksien maailmassa?

”Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen. Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” (1.Kor.1)

Vain Sanan kanssa yhtä oleminen tekee tämän mahdolliseksi!