Eikä siihen enempää lisännyt! 3

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.” (5.Moos.5).

Herra on puhunut! Mikä on Hänen puhumisensa tarkoitus? Koko Hänen Sanansa on eräänlainen, tai paremminkin aivan tietynlainen rakkaudentunnustus luomaansa maallista olentoa, ihmistä kohtaan. Ihminen omine puheinensa ja ajatuksinensa aikanaan osoitti epäluottamusta ja välinpitämättömyyttä Luojaansa ja Herraansa kohtaan. Ihminen täten itse irtisanoutui maailmanhistorian merkittävimmästä suhteesta ja olotilasta. Onkohan hän oikeastaan koskaan todella käsittänyt aivan oikealla tavalla tätä rakkaudellista ilmapiiriä johon hänelle suotiin täysin ansaitsematon etuoikeus? Miten olisimme me toimineet tuona paratiisin aikana; olisimmeko me ajaneet tiehensä tuon kavalan olennon, joka lipevällä äänellään kuulutti kaiken täydellisyyden ja jumalallisen rakkaudellisuuden keskellä: ”Onko Jumala todella sanonut?”

Me emme oikeastaan ole sen kummemmassa tilanteessa kuin ensimmäinen ihminen; sen todistaa aivan konkreettinen käytäntö tänä päivänä! Juuri nytkin on totta ja todellisuutta Vanhan Testamentin aikainen julkilausuma:

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt.”

Mikä tässä kaikessa on niin merkityksellistä, että toistamme sitä niin moneen kertaan? Me elämme maailmanhistorian loppuajoissa, ja tämän lainauksemme ja meidän välillämme on tuhansia vuosia, mutta kuinka totta se ajan kulusta huolimatta onkaan juuri nyt! Kunpa emme milloinkaan unohtaisi, että Jumalamme on Sana, ja siten ikuinen! Hän tuo Olemuksensa esiin eri aikoina, meidän ihmisten tähden, joten meitäkin koskee vielä tässä ajassa tämä Sana, joskin osaltaan vertauskuvallisena. Hän on Alfa ja Omega, Alku ja Loppu, joten on koko ajan kysymys Näkymättömän Jumalan ilmestyksestä ja julkitulemisesta sellaisella tavalla, että ihminen voi tulla osalliseksi tästä Jumalallisuudesta, hänelle hengellisesti käsitettävällä tavalla. Mutta mikä on kaiken tämän jumalallisen ilmestyksen itse asiallinen kohde inhimillisessä olennossa? Mikä oli aikanaan kansan viesti Moosekselle?

”Sillä kuka kaikesta lihasta on koskaan niinkuin me kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin? Astu siis esiin ja kuule kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo; ja puhu sinä meille kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sinulle puhuu, niin me kuulemme ja teemme.' Ja Herra kuuli teidän puheenne, kun te puhuitte minulle, ja Herra sanoi minulle: 'Minä olen kuullut, mitä tämä kansa on puhunut sinulle. Kaikki, mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu. Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!’” (5.Moos.5).

Mikä on tämän sanankohdan opetus meille nimenomaan tänä päivänä? Mitä voin minä, mitä voi ihminen yleensä ottaen ottaa suuhunsa ja ajatuksiinsa?

”…puhu sinä meille kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sinulle puhuu, niin me kuulemme ja teemme.”

Kaikki, mitä Herra puhuu, se on ainoa mitä me voimme jakaa eteenpäin! Mutta tämä voi toteutua ainoastaan tietyin edellytyksin!

”Kaikki, mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu. Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!”

Ei siis riitä vain oikeanlaisen todistuksen lausuminen, oikeanlainen puhuminen, vaan jälleen kerran joudumme lainaamaan niin rakkaaksi tullutta kohtaa:

”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys. Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.” (Snl.4).