Olemmekohan oikein koskaan todella
panneet merkille miten Sana yhdistää meidän ruumiimme ja Herran tahdon
tekemisen! Herran Jeesuksen Kristuksen lihaksi, ihmiseksi tuleminen,
sisältää niin ainutlaatuisen salaisuuden, että vain harvat osaavat panna sen
merkille! Meidän mielemme ja hengellinen olemuksemme saattaa koko ihmiselämän
ajan askarrella ulkonaisissa asioissa, uhreissa ja syntiuhreissa, anneissa ja
kaikenlaisissa esikuvissa ilman että todella pääsemme käsittämään niiden
esikuvallista luonnetta! Siten Sana ei pääse tulemaan lihaksi meissä siinä
määrin, että elämässämme toteutuisi Isän Henki ja pyhä tarkoitus! Hänen meissä
tulisi voida kuuluttaa meidänkin kauttamme totisessa vakavuudessa ja
todellisuudessa:
”Katso,
minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu tekemään sinun tahtosi, Jumala.”
Jos ja kun kerran olemme kuolleet
itsellemme ja saaneet Uuden Elämän Herrassamme, eli Hän on meissä, koskee
kaikki Kirjakääröön tallennettu, kirjoitettu, myöskin meitä!
”Uhria
ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;
polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.”
Inhimillisinä olentoina, ilman
Herran Hengen apua, me pysähdymme niin helposti tarkkailemaan kaikenlaista
ulkonaista, käsittämättä kaiken taakse kätkeytyvää Jumalallista Tarkoitusta ja
Tahtoa! Esikuvat ovat tarpeelliset ja omalla paikallaan hyvät, mutta
Hengellisen Elämän tarkoitus on ensisijaisesti kytketty esikuviin kytketyn
Jumalallisen Tahdon toteuttamiseen käytännössä, lihassammekin!
”Vai
ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä
on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te
olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.”
(1.Kor.6).
Me emme siis ole itsemme omia, ei
edes ruumiimmekaan! Meidän olemuksemme on sidottu sellaiseen hengelliseen
kokonaisuuteen ja harmoniaan, jossa sanat ja käytäntö ovat niin yhtä, ettei
niitä voi erottaa toisistaan!
”Sillä
tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio
koituu kerskaukseksi. Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo
itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi
häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
ja joku teistä sanoo heille: ’Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa
itsenne’, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin
uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: ’Sinulla
on usko, ja minulla on teot’; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä
teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet
oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä
turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?” (Jaak.2).
Kuinka väärä käsitys useimmilla ihmisillä
onkaan laista!
”Voi
teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset
mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa
on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi
noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää. Te sokeat taluttajat, jotka
siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teitä, kirjanoppineet ja
fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen,
mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus,
puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!”
(Matt.23).
Tärkein ei siis saa jäädä tärkeiden
asioiden varjoon! Hyttysten siivilöimisen ja kamelien nielemisen aika on
totisesti ohitse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti