”…heidän sanansa kautta uskovat” 3

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.” (Joh.5).

Kesä tulee sellaisella vauhdilla että kirjoittajaa suorastaan kauhistuttaa! Mieleen tulee viime kesä, jolloin oli pitkän aikaa niin kuuma, että tietokonekin lakkasi toimimasta. Samaa voidaan melkein sanoa kirjoittajasta, joka selvästikin on kesän lapsi, mutta nyt taas luvatut yli 30 astetta saavat jo ajatuksenakin aikaan jonkinlaista hengenahdistusta. Aurinko paistaa asuntoni ulkoseiniin noin klo 11:sta iltayhdeksään! Pyydän jo nyt erikoisella tavalla esirukousta puolestani, että jaksan olla olemassa ja että tietokone toimii. Viime kesänä huonelämpötila oli yli 30 asteessa ja olo oli kuin uunissa! Tiedoksi siis jo etukäteen, että mahdollisesti on tulossa pidempiäkin taukoja kirjoittamisessa, mutta onko kukaan jo lukenut kaikki yli 1600 tekstiäni?

Luimme jokin aikaa sitten Herramme rukouksesta:

”Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” (Joh.17).

Mitä odotamme maailman uskovan nykyisen sekaannuksen ajan keskellä? Olemme jo korostaneet sitä, kuinka Herran Jeesuksen Kristuksen tulee olla Sanana meissä, jotta olemme niin täysin yhtä Hänen kanssansa, ettei maailma näekään meitä, vaan Hänet! Eli meidän Sanamme ei olekaan oma Sanamme, vaan Hänen Sanansa! Tähän liittyen on mielessäni soinut useamman päivän ajan teksti:

”Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.” (Luuk.10).

Millainen vastuu meillä onkaan jumalanlapsina, opetuslapsina! Tahdoimme tai emme, on oma elämämme omalla tavallaan tuomitseva niin itsemme kuin kuulijammekin. Siksi kirjoittajaakin on alkanut vallata entistä suurempi jumalanpelko sen vastuun johdosta, mitä kirjoittaminen niin suurelle joukolle tuo mukanaan! Lukekaamme vielä uudelleen:

”Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.”

Ei ole siis ollenkaan samantekevää mitä suustamme tai kynästämme lähtee! Meidän tulee olla tietoisia siitä, mitä Kristuksen kirjeinä lähetämme eteenpäin!

”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2.Kor.5).

Millaisia ajatuksia herättävätkään tietyt sanat lainauksessamme!:

Sovittanut, sovituksen virka, sovitti, sovituksen Sana, antakaa sovittaa!

Kaiken tämän tulee siis tapahtua meidän kauttamme, jotka olemme tässä maailmassa Kristuksen puolesta! Halleluja, en pysty enää jatkamaan, vaan itsenikin on keskityttävä ajattelemaan sanaa ”sovitus”. Kuinka emme ole aikaisemmin tulleet ajatelleeksi sen sisällystä kristillisessä elämässä! Olemmeko todella sovituksen asialla???