Usko ilman tekoja on voimaton!

”Joku ehkä sanoo: ’Sinulla on usko, ja minulla on teot’; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.  Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.” (Jaak.2).

”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka…” (Hebr.4).

Tänä aamuna sydämelläni alkoi toistua sana ”ahkeroikaa”, saaden mieleni kiinnittymään aivan erityiseen alueeseen. Sana puhuu paljon nukkumisesta ja lepäämisestä niin hyvässä kuin pahassakin mielessä. Erityisesti tulee mieleen kuvaus kymmenestä neitsyestä, jotka kaikki nukahtivat todella kriittisellä hetkellä:

”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.” (Matt.25).

Jos nykyajan ihminen tarvitsee jotakin, niin oikeanlaista, jumalallista lepoa ja lepäämistä. Mutta käsitämmekö juuri elämämme hetken kriittisyyden, vai vedämmekö väärällä tavalla ja väärässä mielessä kaikenlaisia muita levon peitteitä ylitse korviemme ja päämme? Kuuntelemmeko ja seuraammeko vilpillisiä ja petollisia ohjeita, jotka sisältävät suuren määrän nukuttavaa ja tainnuttavaa ainesta, nykyään aivan hypnotisoivan ja manipuloivan hengen vaikutuksessa?

Kuuntelin aamulla uutisista presidenttimme pitämää puhetta YK:n kokouksessa, ja jotenkin tuli sellainen vaikutelma, että hän on enemmän selvillä elämämme ajan suhteen kuin valtaosa uskovaisista. Me tarvitsemme tietyn määrän oikeanlaista unta ja lepoa, mutta mieleeni on jäänyt jonkun tunnetun henkilön esittämä ajatus: ”Ken itsensä lepohon heittää, on kuollut jo eläessään!” Väärässä levossa me henkisesti ja hengellisesti nukumme juuri niinä hetkinä, jolloin meidän tulisi valmistautua uskossa ja valvovassa hengessä kaikkeen siihen, mitä meille on Ilosanomana julistettu. Valmiina oleva voi jumalallisessa rauhassa nukahtaa hetkeksi herätäksensä turvallisella mielellä kutsuhuutoon:

”Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.”

Meille on luvattu iankaikkinen lepo, jota kuitenkin edeltää jo monesti toistamamme vastavuoroisuus. Me emme Manun lailla lepää vuoteellamme odottaen peiton päälle laskettavaa illallista, vaan jumalalliseen elämään sisältyy hengellinen ahkeroiminen, joka valmistaa meidät Uuteen Elämään uudessa olotilassa. Tuleva Elämä on täynnä toimintaa ja tapahtumia ylitse kaiken inhimillisen ajattelukyvyn. Kaiken luvatun saavuttaminen edellyttää öljyllä täytettyjä lamppuja, oikealla ajalla, oikeassa paikassa täytettyinä. Kun kaikki on kohdallaan ja valmiina, voi hyvällä omallatunnolla nukahtaa tarpeelliseen uneen ja lepoon tietoisuudessa, että on Hengen valmiudessa kohdataksensa kaiken tulevan!

”Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?”

Jos ja kun kerran Aabraham on hengellinen isämme, emme säästy kaikenlaisilta uskoamme koettelevilta tapahtumilta, joissa Pietarin tavoin joudumme useaan kertaan vakuuttamaan uskomme todellisuutta ja rakkauttamme Herraan ja Hänen omiinsakin. Jos sydämessämme on vähänkään vihaa ja vääriä tuntemuksia lähimmäisiämme kohtaan, tulee meidän vakavasti epäillä uskomme aitoutta!

”Älkää olko itsemielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.” (Room.12).