”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein,
että me saisimme viisaan sydämen. Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan?
Armahda palvelijoitasi. Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja
riemua kaikkina päivinämme. Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet
nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet. Saakoot
palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi. Ja tulkoon
osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn;
niin, suo menestyä meidän kättemme työn.” (Ps.90).
Päiviä
ei voi laskea niin kuin lampaita, koska niitä lasketaan unen saavuttamiseksi,
ja nyt tarvitaan hereillä oloa! On siis hyvin tarkkaa hengellisessä elämässä
mihin olemme kiinnittäneet mielemme, mikä meille todella merkitsee jotakin,
mikä ohjaa kulkuamme tämän maan aikana! En käsittääkseni yhdistele vääriä
sanankohtia keskenään, jos lainaan seuraavaksi:
”Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ’Tänään
tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja
teemme kauppaa ja saamme voittoa’ - te, jotka ette tiedä, mitä huomenna
tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja
sitten haihtuu - sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo ja
me elämme, niin teemme tämän tai tuon.’ Mutta nyt te kerskaatte
ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha. Joka siis ymmärtää
tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak.4).
Miten
nämä kaksi sanankohtaa ovat yhdistettävissä keskenään, eikö niiden sanoma ole
keskenään ristiriitainen? Ei, ei ja ei! Ihmismielelle on aivan ominaista löytää
ristiriitoja Jumalan Sanasta, vaikka siinä ei ole yhtäkään ristiriitaa, koska se
on totaalisessa harmoniassa ja sopusoinnussa keskenään. Nämä sanankohdat vain
asettavat rinnakkain jumalallisia totuuksia katsoessamme Jumalan Sanan peiliin.
Kaikki on kiinni vain siitä, mitä ja miten me luemme, näemme! Me inhimillisinä
olentoina takerrumme yksityiskohtiin ja rakentelemme elämämme näiden itselle
mieluisten kohtien varaan, käsittämättä mitä tarkoittaa jumalallinen
vastavuoroisuus ja Sanan kokonaistodistus!
”Ravitse aamulla meitä armollasi, suo
meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.”
”…te, jotka ette tiedä, mitä huomenna
tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja
sitten haihtuu…”
Jokapäiväiset
kokemukset ja uutisten seuraaminen pakostakin saavat monet, kirjoittaja mukaan
luettuna, huokaamaan entistä suuremmalla kaipauksella ja odotuksella:
”Voi, kuinka kauan?”
Kuinka
paljon onkaan kaikki kiinni siitä, mitä me toivomme ja mitä me odotamme! Me kaipaamme
ja odotamme, rukoilemme ja anomme menestystä ja kaikkea hyvää elämäämme aivan Jumalan
Sanan kehotuksen perusteella, Kuka ja mikä on kuitenkin sellaisessa määrin
saanut meidät jopa epäilemään Jumalamme vanhurskautta kaikkien vastoinkäymisten
johdosta? Eikö Jumalamme todella näe meidän todellista hätäämme ja kaipaustamme
johonkin parempaan? Mihin katsomme tunnistaaksemme nämä erilaiset tekijät,
mikä saa meidät kaikesta tietoisuudestamme huolimatta avaamaan mitä
erilaisimpia tämän maailman esimerkkisivustoja, mallisivustoja, joiden avulla
määrittelemme elämäämme ja kokemuksiamme???????
Loppujen
lopuksi ME emme ole se osapuoli, joka määrittelee nämä asiat elämässämme. Meille
on annettu Auttaja, älkäämme milloinkaan unohtako sitä, joka on ainoa, joka voi
asettaa Jumalallisen Peilin eteemme nähdäksemme siitä kaiken Totuuden,
itsestämmekin! Siitä selittyy sitten jokainen ongelmamme ja käsitämme, että
elämäämme kuuluu niin hyviä kuin ikäviäkin asioita, Rakkaudellisen Isämme
täydessä tietoisuudessa! Mutta miten on meidän tietoisuutemme suhteen?:
”Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me
syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä
tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää
teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja
hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis
murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.
Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt.6).
Herramme
tietää kaiken mitä me tarvitsemme, toisin kuin me! Hän tietää olevansa Suurin
Tarpeemme! Saamme siis kaiken kaikesta luopumalla ja elämällä tässä päivässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti