Minulla
on syvään juurtunut tapa seurata uutisia säännöllisesti. On hyvä tietää missä
oikein ollaan menossa, mikä on todella se hetki jossa elämme. Kuitenkin asia on
hyvin kaksijakoinen. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää!
”Sillä missä on paljon viisautta, siinä on
paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.” (Saar.1).
Kuinka
viisaita kuulemamme ja näkemämme uutiset ovat, on kysymys sinänsä. Joka kerta
tuloksena on tietynlainen kalvava tunne, usein aivan odottamattomien tietojen
johdosta. Millaisella tavalla ja innolla meihin istutetaankaan uskoa huomiseen,
tulevaisuuteen ja kaiken säilymiseen ennallaan! Taloudella menee hyvin,
työttömyys vähenee ja työllisyyden näkymät ovat entistä paremmat! Jokin sisimmässä
herättää kaikesta huolimatta epäilyksiä, joiden perustana eivät ole tämän
maailman viisaat mielipiteet ja hokemat, vaan aivan konkreettinen maalaisjärki,
Jumalan Sanaan perustuvana! Mieleeni on pysyvästi jäänyt jo mainitsemani
haastattelu, jossa tuotiin esiin suuri määrä totuutta yhdessä lauseessa. Tutkija
totesi yksikantaan: ”Eikö meidän ole
syytä valmistautua johonkin täysin odottamattomaan?”
Tämänpäiväisen
lainauksen toivat mieleeni sanat:
”Sillä katso, pimeys peittää maan ja
synkeys kansat…”
Asuntoni
on melko hämärä siitä huolimatta, että kello on jo yli kymmenen. Ulkona on jo
pitkään hallinnut melko paksu sumu, joka estää valon tunkeutumisen olotilaamme.
Kuinka elävä kuva tämä onkaan nykyisestä maailmantilanteesta! Miksihän sumua ei
ollenkaan katsota niin merkittäväksi tekijäksi kuin mitä se on, etenkin
liikenteen kannalta? Se on kuin eräänlainen yö päiväsaikaan! Tunnelma on
todella synkkä, etenkin kun on odotettu vielä hyvin lämmintä kesäpäivää. Tiedämme
kokemuksesta, että vähintään parin tunnin päästä aurinko jälleen paistaa, mutta
miten on hengellisen todellisuuden suhteen? Olemme useaan kertaan puhuneet
hengellisestä sumuverhosta, jota levittävät aina vain uudet tahot ja tekijät! Ihminen
pyrkii järjestämään elämänsä ja suunnitelmansa totunnaisten seikkojen pohjalta,
tietynlaisessa, ehkä usein todellisuuteen perustumattomassa positiivisuudessa
ja luottamuksessa kaiken jatkumiseen entisenlaisena, totuttujen tekijöiden
määrittelemänä. Mutta olemmeko valmistautuneet, varautuneet johonkin aivan
odottamattomaan, ennen näkemättömään?
Jumalan
lapsina me olemme oikeutettuja mitä tarkimpiin ja täsmällisimpiin,
ajankohtaisiin uutisiin koko elämämme ajan, jos vain todellisuudessa olemme
valmiit kallistamaan korvamme ja tarkentamaan silmämme oikealle taajuudelle,
Taivaallisen Jerusalemin aaltopituudelle. Tämä lähetys on tarkoitettu
jokaiselle aidolle jumalanlapselle pitääksensä hänet ajan tasalla, tietoisena kaiken
kehityksen etenemisestä!
”Sillä katso, pimeys peittää maan ja
synkeys kansat…”
Oi,
kuinka kaipaankaan tuota hetkeä, jolloin Jumalan valitut todella heräävät suuren
pasuunan lailla kuuluvaan huutoon:
”Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä
tulee! Menkää häntä vastaan.” (Matt.25).
Kuinka
tärkeätä onkaan tiedostaa se hetki, jossa elämme, kaiken pimeyden ja sumun
keskellä! Joka ei vielä tajua olotilaansa ja kaikkea mikä on kohtaava
maanpiiriä, esittäköön ensitilassa kysymyksen:
”’Vartija, mikä hetki yöstä on? Vartija,
mikä hetki yöstä on?’ Vartija vastaa: ’Aamu on tullut, mutta silti on yö. Jos
vielä kyselette, niin kyselkää; tulkaa uudelleen.’” (Jes.21).
Ei
ole mitään takeita siitä, kuinka usein meillä on mahdollisuus lähteä kyselemään
todellista hetkeämme, etenkin jos emme tajua olevan kysymyksen yön hetkestä! Ainoa
todellinen Valo ja Valkeus perustuu loppuun asti Häneen, joka on Maailman Valo,
Herra Jeesus Kristus!
”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi
tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää
maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi
näkyy hänen kunniansa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti